Naivasha & Hells Gate, Kenia

Saavuin lauantaina iltapäivällä Naivasha-järvelle. Muutaman päivän otin rauhassa ja pyöräilin kylänraittia edestakaisin. Unohtui nopeasti kaikki huonot kokemukset viime päiviltä, erittäin leppoisa tunnelma täällä. Maaseudun rauhaa. Kaikki on aika lailla alkeellista, mutta homma toimii silti omalla painollaan, vaikka alkuun vaikutti siltä, että touhussa ei ole mitään järjestystä. Tee maistuu yhtä hyvälle siinä aaltopellistä kyhätyssä kopperossakin jota kahvilaksi kutsutaan ja ruokakauppana toimii muutaman neliön kokoinen kioski. Olin yhtenä päivänä syömässä aamupalaa paikallisessa niin aasi tuli ovelle kurkistelemaan, oli siinä meikäläisellä naurussa pitelemistä. Porukat kerääntyvät iltapäivällä tien varteen istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ja lehmät poukkoilevat sinne tänne keskellä katua. Kylttejä on hieman vaikea välillä erottaa kaiken roskan seasta, mutta ruokapaikkojakin alkoi löytyä kun pysähtyi katselemaan tarkemmin.

Aika uskonnollista porukkaa nämä ovat. Heräsin sunnuntaina siihen kun viereisessä kirkossa alkoi musiikki pauhata aikaisin aamulla ja lähdin sitten kylille etsimään syötävää. Lähes kaikki paikat kiinni, pyhäpäivä on pyhä. En ollut aikaisemmin huomannut, mutta tämä paikka on täynnä latoja jotka kirkkoina toimivat. Porukat marssivat pyhävaatteet päällä ja raamattu kourassa kirkkoihin ylistämään. Gospel ja saarnat raikasivat iltaan asti. Pitää käydä joku pyhä tutustumassa, ehkä.

Monet ovat täällä Keniassa tulleet esittäytymään, mutta valitettavan usein taka-ajatuksena ihmisillä on hyötyä itse rahallisesti valkoisen miehen vierailusta. Kysellään vaikkapa ensin mihin on menossa ja sitten lähdetään mukaan ”auttamaan”. Tai kysytään lopuksi että voitko hommata minulle töitä suomesta? Joo, tottakai! Alan heti soittelemaan työkkäriin.. Eipä tuo minua ole haitannut, kiva se on jutella erilaisten ihmisten kanssa ja tässä on oppinut keksimään erilaisia selityksiä miksi juuri nyt ei halua mennä kiertämään järveä moottoripyörällä tms. Pikkulapset huutavat lähes järjestään ”how are you?” ja sitten jos pysähdyt niin seuraavaksi kysellään rahaa tai keksejä. Mzungu erottuu joukosta ja en ole kehdannut kuvia kyliltä ottaa, saattaisi aiheuttaa pahennusta. Ainoat valkoiset joita olen nähnyt ovat tulleet vastaan ökymaastureillaan. Tällä alueella tuotetaan kukkia euroopan markkinoille ja villi veikkaus on, että kovin montaa paikallista omistajaa ei näillä valtavilla plantaaseilla ole.

Maanantaina lähdin maastopyöräretkelle Hells Gaten kansallispuistoon joka on siitä erikoinen paikka, että sinne tosiaan voi mennä muutenkin kuin autolla. Muutaman kerran meinasi sydän pysähtyä kun viereisestä pusikosta lähti vauhdilla eläin liikkeelle sillä leijoniakin on kuulemma alueella silloin tällöin liikkunut huhujen mukaan. Aina kun jäin paikoilleni kuvaamaan niin alkoi huvittava tuijotuskilpailu. Jotkut eläimet pinkoivat pakoon hyvissä ajoin, mutta esimerkiksi kirahvien kanssa pääsi tekemään tuttavuutta viidenkin metrin päästä. Puiston keskiosassa sijaitsee erikoinen veden muokkaama syvänne ja syvältä kallioista tuleva vesi on jossain kohtaa lähes kiehuvaa. Kananmunat kypsyvät kun ne jättää pohjahiekkaan vartiksi ja sillä aikaa voi käydä lämpimässä suihkussa, mutta eipä tullut mukaan muuta kuin banaaneja tällä kertaa. Täällä on kuvattu monia seikkailuelokuvia, esimerkiksi yksi parhaista, Tomb Raider.. ;) Takaisin päin tullessa kuumuus iski todella pahasti kun valitsin hieman mäkisen reitin ja palautin pyörän peppu ruvella ja aivan läkähtyneenä. Ihme kyllä iho ei ole vielä palanut vaikka aurinko porottaa suoraan ylhäältä.

Iltapäivällä kun pääsin majapaikkaan niin yllättäen tapasin saman Japanilaisen joka oli Mt. Kenyalla yhtä aikaa ja sovimme, että jos Japaniin eksyn niin majoitus on valmiina. Mainio kaveri, ei osaa kuin yksittäisiä sanoja englantia, mutta hyvin on reissu silti sujunut. ”me hungry, food, shop? hungry, very” Turha kai sitä kielitaitoa on niin paljon pelätä, kyllä sitä aina jotenkin selviää... Paikallinen baarinpitäjä on varmaan mielissään sillä taisimme juoda varastot tyhjiksi.