Mt. Kenya retken loppu

Oli synkkä ja myrskyinen yö ja varsinkin päivä sillä koin elämäni pelottavimmat hetket, mutta siitä myöhemmin... Tarkoitus oli lähteä kapuamaan kohti Mt.Kenyan huippua kello 3 yöllä jolloin olisimme ehtineet sopivasti auringonnousun aikaan parhaille paikoille. Luontoemo päätti kuitenkin toisin ja vettä satoi koko yön reilun puoleisesti. Tässä säässä kiipeämään lähteminen olisi ollut liian vaarallista koska huipulla on pakkasta 10-20 astetta ja parin tunnin vesisateessa tarpomisen jälkeen touhu olisi ollut vähintäänkin jäätävää. Odottelimme muutaman hetken sään paranemista, muta sade senkun jatkui ja painuimme nukkumaan. Omalta osaltani tämä tarkoitti sitä, että se perhanan vuori jäi valloittamatta sillä odottelu seuraavan yöhön olisi maksanut maltaita. Päätin sitten, että palaamme samaa reittiä takaisin koska olen ajatellut jotain muutakin tehdä reissulla kuin kiivetä vuorenrinnettä. Pettymys ei valtavan iso ollut koska olin aika hajalla patikoinnista ja kylmistä öistä johtuen. Ehkä tämä ei minun laji ole sittenkään, mutta mahtavia maisemia joka tapauksessa. Painelimme suoraan alas lähtöportille asti josta lähdimme Sveitsiläisen nuorenparin matkassa Hiacella kohti kaupunkia.


Takaisin pain tulossa..


Matkalla alas tie menee muutaman pikkukylän läpi ja eräässä niistä oli ”hieman” vihamielinen meininki. Keskellä tietä oli yht'äkkiä pieni miesporukka joka näytti tappelevan keskenään. Kuski tööttäili heitä väistymään jolloin autoa alkoi sivusta lähestymään erittäin sekavan oloinen mies viidakkoveistä heilutellen! Kuski yritti ajaa eteenpäin jolloin tämä sekopää huitaisi veitsellänsä auton kylkeen muutaman kerran, toisella kertaa siihen kohtaan missä minä istuin ja meinasin paskoa housuihini. Kuski pysäytti auton ja hyppäsi ulos vihaisena, mutta tuli hyvin nopeasti takaisin sisään kun veitsimies lähti kiertämään auton toiselle puolen jotain huutaen. Sveitsiläinen tyttö huusi paniikissa kuskia ajamaan eteenpäin. Pääsimme eteenpäin muutaman kymmenen metriä kun takalasi pamahti tuhannen päreiksi. Ilmeisesti tämä psykopaatti heitti sen kivellä hajalle ja tässä vaiheessa itselläkin iski aikamoinen paniikki päälle ja yritin pitää vaan pään matalalla enkä enää vilkuillut sivuille. Kuskikin ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä ja painoi kaasua. Oppaani, kokkini ja kuski nappasivat puhelimet käteensä ja ryhtyivät soittamaan poliisille ja pääsimme onneksi isomman tien risteykseen odottelemaan. Kohta poliisi saapuikin paikalle hyvin aseistautuneena ja palasimme tapahtumapaikalle etsimään syyllistä. Tilanne oli todella pelottava ja sekava kun auton ympärille kerääntyi iso joukko ihmisiä katselemaan eikä ollut mitään tietoa olivatko he vihamielisiä vai eivät. Jokainen katse vaikutti siinä tilanteessa jotenkin vaaralliselta. Pian syyllinen tuotiin käsiraudoissa ja päädyimme poliisiasemalle selvittelemään tapahtunutta. Ihmettelimme Sveitsiläisten kanssa mitä ihmettä oikein oli tapahtunut ja kyllä siinä hieman shokissa kaikki olimme. Ainoa ajatukseni oli pitkän aikaa, että häivyn tästä maasta heti kun mahdollista, mutta tilanteen hieman rauhoituttua ja paikallisten juttuja kuuntelemalla täytyy ajatella, että kyseessä oli harvinainen yksittäistapaus. Esimerkiksi kuskimme on ajanut reittiä kymmenisen vuotta eikä ole koskaan kokenut vastaavaa ja lisäksi reittiä kulkee päivittäin kymmeniä ellei satoja turistiautoja. Turismi on iso bisnes Keniassa ja virkavalta tuntui ottavan asian vakavasti sillä poliisiaseman pihaan kuskattiin jonkin tason valtion virkamiehiä kuulustelemaan rynkkymiesten suojeluksessa. Oppaani jutteli, että veitsimiestä odottaisi jopa 10 vuoden kakku ja kylässä suoritettaisiin jonkinlainen pieksentä, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Sekopäistä touhua...

Tulimme kaiken tapahtuneen jälkeen Nanyokin kaupunkiin viettämään yötä ja monta kertaa mietin lähdenkö ennen aamua huoneestani mihinkään, mutta kun nälkä lopulta hotellin ravintolaan pakotti niin vainoharhaisuus kaikkosi kummasti. Ruoka oli hyvää, ihmiset hymyilivät ja tulivat esittäytymään, todella vieraanvarainen ja ystävällinen paikka. Saattoivat tietysti olla kuulleet tapahtuneesta oppaaltani.. Tuli siinä muutama Tuskeri siemaistua ennen nukkumaanmenoa. Melkoista touhua Kenianmaalla. Huomenna takaisin Nairobiin josta lähden samantien jonnekin rauhoittumaan ja ehkä nukkumaan noin viikoksi. Hakuna matata...