Lake Baringo, Kenia

Kenia senkun muuttuu vain paremmaksi koko ajan. Hieman hankalien yhteyksien päässä oleva Baringo-järvi on todellinen laiskottelijan paratiisi. Linnut pitävät konserttiaan, virtahevot mörisevät järvellä ja iltapäivisin krokotiilit nousevat rannalle jumittelemaan. Järvimaiseman taustalla näkyy vuoristoa ja lämpöä on riittävästi. Vielä kun pääsin virittämään riippumaton (ensimmäistä kertaa!) ja vuokrateltan aivan rannan tuntumaan niin ei kai sitä paljon muuta olisi voinut toivoa kuin ehkä kylmää juotavaa käden ulottuvilla.. Selkeästi parasta tähän mennessä ja ei huolen häivää maailman murheista, kaiken energian saattoi keskittää laiskotteluun ja maisemien ihmettelyyn. Tosin olen muutenkin aivan ulalla siitä mitä maailmalla tapahtuu, olen lueskellut tähän mennessä vain paikallisia lehtiä ja niistäkin lähinnä jalkapallosivut. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä esimerkiksi Matti Vanhaselle ja Suomen hallitukselle kuuluu joulun alla.

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin nimittäin viikonloppuna tänne ei kannata tulla jos haluaa ottaa iisisti. Tulin paikalle lauantaina ja samalla hetkellä kun lösähdin ensimmäistä kertaa riippumattoon niin naapureiksi ilmaantui pari autolastillista Eldoretin kaupungista kotoisin olevia Intialaisia. Kenian intialaisia tai mitä vaan. Näillä ihmisillä lomapäivän vietto oli hieman erilaista kuin rauhaa etsimään tulleella Suomalaisella. Armoton sählinki ja huuto aamusta myöhään yöhön. Ruoka-aikaan laitettiin autosta poppi täysille ja suurta huvia oli ajella savuttavalla lava-autolla ympäri leirintä-aluetta. Herran Jumala sentään, eivätkö nämä ihmiset osaa hetkeksikään rauhoittua ja nauttia luonnosta? Pitäisi teljetä viikoksi Suomalaiselle erämökille tällaiset tapaukset.. Mainittakoon että touhuun oli muitakin kyllästyneitä mm. Saksalainen moottoripyöräpariskunta joka lähti jatkamaan matkaansa unettoman yön jälkeen. Osansa ärsytykseen saattoi olla silläkin, että reissun ensimmäinen vatsatauti iski ja olin ensimmäisenä yönä aika heikossa hapessa. Onneksi nämä häiriköt poistuivat seuraavana päivänä ja rauha saapui kylään, mutta maha möyri vielä muutaman päivän.

Rento meininki...

Ajattelin tänne tullessa, että vihdoinkin löytyi järvi johon voisi mennä uimaan läheisestä rannasta. Mietin uimista kuitenkin uudestaan kun näin krokotiilien nousevan rannalle ottamaan aurinkoa. Paikalliset tyypit kahlasivat vedessä ihan muina miehinä ja sanoivat että ystävällisiä krokotiileja täällä.. Siinä olisi mainio seuraleikki isommalle porukalle, Kenialainen ruletti. Juostaan järveen ja ehkä elävänä takaisin? Uintihimot tyydytti tälläkin kertaa läheisen hotellin uima-allas jonka äärellä grillasin nahkaani muutaman tunnin ajan. Ilma oli hyvin miellyttävä, kuin kuuma Suomalainen kesäpäivä jota viilensi sopivasti järveltä puhalteleva raikas tuuli. Viitisen päivää siinä taisi mennä kuin huomaamatta riippumatossa jumitellessa ja välillä pieniä kävelyitä tehden porottavassa auringonpaisteessa. No tuli siinä sentään yksi englanninkielinen ohut kirja luettua (David Omowale, A Season of Waiting). Joissakin kuvissa näkyvän saaren muuten omistaa Masai-heimoon kuuluva mies jolla on tällä hetkellä 5 vaimoa ja 28 lasta eli melkoinen tehdas pystyssä siinä saaressa johon ei ulkopuolisilla ole mitään asiaa. Oma saari kelpaisi minullekin, mutta vaimoja en välttämättä viittä haluaisi, kolme olisi sopiva määrä ;)

Yöt olivat jokseenkin herkkäunisia, pienikin rasahdus ja olin täysin hereillä. Eräänä yönä heräsin kasvavaan rouskutuksen ääneen ja olin varma siitä, että minut syödään elävältä. Avasin teltan luukkua varovasti ja muutama virtahepo oli päättänyt näköjään tulla vierailemaan. Siinä ne mutustivat ruohoa viiden metrin päässä ja minä vetäydyin sikiöasentoon jos olisivat vaikka talloneet teltan päälle pimeässä. Ilmeisesti leirintäalueen työntekijät tuntevat nämä veijarit hyvin sillä hetken päästä joku tuli taskulampun kanssa ja ajoi ne takaisin järvelle päin. Krokotiilit taasen ovat kai aika pelokkaita ihmisiä kohtaan ja tuskin tulevat kuivalle maalle kovin pitkälle, mutta mistä noista koskaan tietää..

Paikka oli viikolla todella hiljainen. Joku ryhmä siinä pyöri kuvaamassa luontodokumenttia ja joitakin lintubongareita, mutta heitäkään ei päivisin näkynyt. Tältä alueelta on tavattu lähes 500 eri lintulajia ja niitä näkyi leirintäalueellakin todella paljon. Minä jätin bongaukset vähemmälle ja keskityin olennaiseen. Viimeisenä päivänä saapui pelastava kolmikko Saksanmaalta. Oli tullut aika miettiä millä ihmeellä paikasta pääsisi pois ja kun juttelimme niin kävi ilmi, että olemme menossa samaan suuntaan ja sain heiltä puoli-ilmaisen kyydin maasturilla Eldoretin kaupunkiin mikä oli aivan loistava yhteensattuma siihen väliin. Kävimme myös tekemässä yhdessä veneretken järvellä josta ei paljon kerrottavaa jäänyt, selkeästi rahastusta kun samat jutut näki kävelemällä rannalla. Danke schön vaan sakemanneille.

Mahtava paikka kertakaikkiaan. Tänne olisi helppo unohtua viikoiksi jos chillaus -ja grillaustarvikkeet olisivat kunnossa. Viereisestä kylästä ei oikein ruokatarpeita löydy ja leirintäalueen ravintolan hinnat ovat aika yläkanttiin. Kannattaa tulla ajoissa sillä tämä(kin) järvi taitaa olla kuivumassa kovaa vauhtia...

Ilmeisesti kohti Ugandaa tässä olisi pikkuhiljaa suunnattava joten seuraava pysäkki on Kisumu Victoria-järven rannalla.