Entebbe, Uganda

Eipä täällä Entebbessä liikaa ole ollut tekemistä, mutta meikäläinen vaan tykkää näistä pikkukaupungeista ja juutuin tänne viideksi päiväksi ”säästelemään” rahaa. Tämä ei kyllä mikään halvin paikka ole ja lisäksi joulun ajaksi hintoja nostettiin joka puljussa. Jos lähtee kaduille haahuilemaan päämäärättömästi niin ei tarvitse ainakaan kuluttaa rahojaan ja voi olla varma siitä, että ei tarvitse olla yksin. Nämä Ugandalaiset kyllä tykkäävät puhua maastaan ja kulttuuristaan ja toisaalta ihmeissään kuuntelevat millaista elämä on kaukana Suomessa. Naispresidentti ja homoilusta ei joudu vankilaan, niin omituista. Ei sillä että olisin jälkimmäistä täällä harrastamassa, taitaa olla vain kuuma puheenaihe täällä kun tulee usein esille. Erikoisin juttutuokio on tähän mennessä ollut parin poliisin kanssa jotka kiillottelivat rynnäkkökivääreitään siinä jutustelun ohessa ja neuvoivat suunnilleen alusta loppuun miten perustaa yritys tai rakentaa talo Ugandassa, virkamiesten lahjontaa myöten. Jossain vaiheessa mukaan liittyi pankin vartijoita pumppuhaulikot käsissä. Oli ainakin turvallinen olo. Aseita Ugandassa näkee tosi paljon ja välillä tulee vastaan ihmisiä kivääri olalla ilman minkäänlaista univormua. Toivottavasti ei tarvitse todistaa mitään välikohtausta.

Jouduin muuten ensimmäistä kertaa jonkinlaisen uhkailun kohteeksi kadulla. Ei sitä voi ryöstöyritykseksi sanoa, oli sen verran heikko esitys. Olin torialueella ja aurinko alkoi laskemaan kun katuja tallustelin. Laskin kolikoita taskusta ja ajattelin ottaa mopokyydin erääseen ruokapaikkaan kun viereeni ilmestyi jostain sellainen 45 kiloinen ruipelo nuorimies ja alkoi vaatimaan rahaa: ”give me some money”. Sanoin että ei minulla ole rahaa jolloin tyyppi näytti pientä linkkaria tai jotain ruuvimeisseliä paitansa alta ja vaati uudestaan: ”give me some fucking money!”. Vastasin tähän että ”oh come on, get lost” ja jatkoin kävelyä sillä tilanteessa ei ollut mielestäni mitään pelottavaa kun ihmisiä oli ympäristössä ja tiesin missä päin liikun. Jonkin aikaa tyyppi siinä vierellä roikkui ja tuijotti tuimana, mutta luovutti sitten hetken päästä kun en ollut kiinnostunut hänen asiastaan. Olin jo valmistautunut katkomaan kädet tältä pummilta jos olisi erehtynyt minua läskeihin tuikkaamaan jollain terävällä. Joku raja sentään. Jos tämän kokoisia isottelijoita olisi neljä vastassa niin sitten voisin muutamasta eurosta jo luopuakin, mutta en ihan näin helpolla. Oli muuten siitä erikoista, että yleensä olen kantanut kameraa mukana ja enemmän rahaa, mutta nyt taskussa oli vain muutaman euron edestä shillinkejä. Huono säkä olisi taskujen tyhjentäjällä käynyt. Täällä pikkunilkkejä kohdellaan kai aika huonosti jos kiinni jäävät. Yhden myllytyksen näin Jinjassa kun joku oli erehtynyt varastamaan kännykän jostain liikkeestä ja tyypin ympärillä pörräsi noin 100 ihmistä.

Jouluaattona pääsi lievä koti-ikävä iskemään kun päätin vain rauhoittua, kuunnella äänikirjaa ja syödä karkkia. Siinä oli aikaa miettiä miten mukavaa olisi ahtaa kinkkua napaansa, syödä hyvää suklaata, avata lahjoja ja nähdä lähimmäisiä. En löytänyt kaupoista mitään tarvikkeita millä olisi saanut joulua aikaan. Hieman surullinen olo. Päivällä kävin sitten syömässä kalliimman puoleisen aterian keskustassa kun en enää jaksanut itseäni. Onneksi motellin henkilökunta oli ihan mukavaa sakkia ja ei tarvinnut aivan yksin olla. Jotain Intialaisia oli päivän vierailulla, mutta muuten olin pikkumotellin ainoa asiakas. Sain huoneenkin puolella normaalihinnasta. Tarkoitus oli mennä jouluksi erääseen reppureissaajien suosimaan paikkaan länsimaalaisten kanssa fiilistelemään, mutta huoneet olivat täynnä. Telttapaikkoja olisi ollut, mutta eipä huvittanut teltassa jouluansa viettää. Ugandassa ei joulu näy oikeastaan millään tavalla ympäristössä, mutta samalla tavalla nämä kerääntyvät perheen kanssa sitä viettämään kuin Suomessakin jos vain töiltänsä ehtivät.

Joulupäivänä kävin Entebben kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä Englantilaisten herrojen tuliaisia ympäri maailman. Parisataa vuotta vanhoja, valtavan kokoisia istutettuja puita ja monenmoisia kasveja varsin hienossa ympäristössä. Lähdin kävelemään yksin aluetta ympäri, mutta seuraani lyöttäytyi pian Ugandalainen kaveri joka opiskelee biologiaa ja siinä sivussa yrittää tehdä tuloja toimimalla oppaana. Paljon tuli tietoa kasveista ja mihin kaikkeen niitä käytetään. Aika kattava lääkekaappi viagraa myöten, hajusteita, kahvia, kaakaota ja monenmoista syötävää alueelta löytyi. Alueella on kai kuvattu myös Weismullerin Tarzan-elokuvia ja pääsin itsekin vähän leikkimään metsien sankaria roikkumalla liaanissa. Sade hieman häiritsi ja maja jäi rakentamatta puuhun tällä kertaa.

Tärkeämpi syy miksi puutarhaan menin oli alueella järjestettävä kaksipäiväinen joulutapahtuma, tyyliin juhannusfestari Suomessa. Päivällä oli vielä aika hiljaista, mutta päätin tulla illalla uudestaan ja silloin paikka oli elossa. Afrikkalaista musiikkia, nuorisoa juhlimassa ja hyvä meininki. Ugandalaiset taitavat tykätä biljardista, keskelle metsääkin oli tuotu monia pöytiä. Toisena päivänä olisi alueella ollut ralliautokilpailu ja nyrkkeilyotteluita, mutta sen päivän jätin väliin lievästä heikotuksesta johtuen.. Olin siinä jonkin aikaa seisoskellut kun joku aivan seipäässä oleva tyyppi pyysi seurakseen kaljakojulle ja lupasi maksaa juomat tai niin ainakin ymmärsin. Mikäs siinä ollessa kun tarjoilu pelasi vaikka kaverin jutuista ei ottanut mitään selkoa. En tiedä ovatko Afrikkalaiset alkoholismiin taipuvaista porukkaa, mutta aika paljon on kaatokännissä näkynyt ihmisiä matkan varrella. Ilta eteni ja jossain vaiheessa pistin merkille, että kaveri ei maksanut tilaamiaan juomia ollenkaan ja tein tästä huurteisen päätelmän. Maksumies olisin lopulta minä. Lähdin sitten käymään hieman sivummalla tyhjennyksellä ja tein niin sanotusti oharit enkä palannut takaisin vaan suunnistin porttia kohti ja ulos alueelta.

Otin mopokyydin keskustan pubiin tarkoituksena käydä yhdellä, mutta ilta menikin hieman eri polkuja. Olin juuri lähdössä kohti motellia kun pöytään tuli varsin viehättävän oloinen nuori nainen joka on kotoisin Ruandasta. Hän pyyteli kovasti lähtemään kanssaan paikalliseen (ainoaan) yökerhoon, mutta olin aluksi hieman vastahakoinen kun aamulla oli tarkoitus jatkaa matkaa Kampalaan. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että oletin hänen aluksi olevan maksullinen nainen kun paikassa niitä selvästi pyöri, mutta asian oikea laita selvisi jossain vaiheessa. No, hidas hämäläinen lämpeni monenmoisten suostuttelujen jälkeen ja lopulta menimme iloisissa tunnelmissa jatkamaan iltaa yökerhoon. Paikka oli täyteen pakattu, musiikki soi lujalla ja välillä meno oli varsin villiä. Ei sieltä paljon muuta kerrottavaa, hauskaa oli vaikka nykyään en tanssilattialla enää kovin hyvin viihdykään. Kampalaan lähtö siirtyi päivällä eteenpäin. Vaikea sanoa vielä minkälaiseen miinaan olen itseni tässä ajamassa parin päivän pikasuhteen tuloksena, mutta sen voin kertoa, että Afrikka osaa kyllä yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa ;)