Hampi, Intia

Luonnon miljoonien vuosien kuluessa muokkaamia kivimuodostelmia silmänkantamattomiin ja siellä jossain keskellä Hampin historiallisen kaupungin rauniot, temppeleitä kiviharjujen päällä ja uinuvia pikkukyliä. Upea paikka visuaalisesti ja rento meininki muutenkin. Hienoa oli kuumaan päiväsaikaan etsiä varjoisa paikka kivenlohkareiden välistä ja jäädä ihmettelemään miten se saattoikaan noin mennä kohdalleen.

Hampin basaarialue, jonka leveän kadun päässä sijaitsee iso vanha temppeli ja sen korkea torni, on varsin erikoinen sekoitus turismia ja kylässä asuvien ihmisten arkea. Majapaikkoja, ravintoloita, matkatoimistoja ja seassa pieniä asuintaloja joissa perheet viettävät arkeansa. Kotimajoitusta. Lapset leikkivät myyntikojujen ja jäätelökärryjen välissä ja ravintoloita pitävät perheet asuvat samassa tilassa. Sonnit uhittelevat ahtailla kujilla toisilleen ja aiheuttavat kuumottavia tilanteita. 1500-lukua ja pienen kylän elämää kallioiden suojassa, joen äärellä.

Lähiympäristön kohteet ovat kävely -ja pyörämatkan päässä ja basaarin hälinästä on helppo siirtyä rauhallisimmille seuduille. Joka paikkaan näkyvä Hanumanin valkoinen temppeli, korkealla kallioiden päällä, on pakko käydä katsomassa pelkästään siksi, että se näkyy joka paikkaan. Kävelymatka Hampista on hieno ja suoraan fantasiakirjallisuuden sivuilta. Kapean joen ylitykseen käytettävä, bambuista ja oljista kasattu kippo on varsin mukava tapa matkustaa kun maisemat pyörivät hitaasti ympärillä. Vihreiden peltojen ja kallioisten maisemien takana nousevat valkoiset portaat apinatemppeliin. Ylös noustessa apinat seuraavat vierestä hikistä nousua. Itse temppelissä ei paljon nähtävää ole, mutta maisemat ylhäältä ovat upeat.

Lähistöllä sijaitseva Anegundin kylä ei ole turismin kouriin joutunut ja elämäntyyli on aikalailla hidas. Melko alkeellista, mutta onnellisen näköistä elämää tässä kylässä. Coffeeshopin idea taitaa olla täältä lähtöisin. Pistäydyin paikassa joka näytti hieman saunalta, matala rakennus jossa äijät istuivat reunoilla hämärässä valossa. Joivat teetä, polttelivat ja puhuivat jostain ”englishmanista”. Anegundissa joen ylitykseen käytettävä kippo on vähän kehittyneempi versio ja se kantaa pari moottoripyörääkin risuillansa. Joen yli rakennettu silta on romahtanut jossain vaiheessa tai sitten kippomiehet ovat sen räjäyttäneet bisneksien tieltä. Silta oli vain muutaman vuoden vanha.

Hampin ympäristöstä löytyy laajalta alueelta raunioita ja temppeleitä. Kivestä muotoiltuja patsaita ja pylväitä. Maailmanperintökohteita ja suojeltuja paikkoja muun muassa suuri Vittalan temppeli jossa tuli mieleen, että mitenköhän paikkaa suojellaan kun ihmiset hyppivät kivinorsujen päällä kuvia ottamassa. Hieno paikka istuskella varjoissa ja samalla lipulla pääsi myös muutamaan muuhun hyvin säilyneeseen paikkaan. Ihmeellinen tämä alue on maisemiltaan ja muinaisella hallitsijalla on ollut hyvät visiot siitä miten se valtakunta pitää rakentaa. Tämä Vijayanagaran valtakunta tosin ei kauaa juhlinut sillä vihulaiset tuhosivat sen maan tasalle.

Erään ganesh-patsaan ympärillä pyöriessäni joku nainen tuli nykimään hihasta ja sanoi, että tulehan katsomaan tuonne sisään. Suuri norsumies jonka takaa sai kuulemma hienoja kuvia. Erikoista oli se, että norsun takana oli täysin pimeää. Tajusin juuri ennen pimeyteen astumista, että mitä hittoa minä oikein olen tekemässä. Lähdin ulospäin ja akka ei meinannut päästää kädestä irti vaan halusi välttämättä näyttää hienoja paikkoja. En oikein uskonut tarinaa ja painuin ulos pikavauhtia. Pimeydessä tuskin olisi saanut hyviä kuvia, mutta tavaroistaan olisi saattanut päästä eroon muutaman miehen avustamana. Varoituksia taskuvarkauksista, ryöstöistä ja raiskareista luki majapaikan seinälläkin, mutta kuka niitä nyt tosissaan ottaa. Muilta osin Hampissa käynti oli huoletonta ja rentoa, todella mukavia päiviä paikassa vietin.