Etelä-Kerala, Intia

Bussisekoiluiden jälkeen vaihdoin muihin liikennevälineisiin. Kollamissa nousin jokilaivaan joka lähti pujottelemaan lukuisten kanavien ja "takavesien" kautta Alappuzhaan, kahdeksan tuntia kului yllättävän nopeasti. Mukava tapa matkustaa ja matkan varrella näkyi paljon hienoja taloja, muutama pienempi kylä, palmujen loputon rivistö, hotelleja omilla saarillaan ja puolessa välissä matkaa olleet lukuisat kalastusalukset ja verkot. Kalastus on iso elinkeino täällä ja toivottavasti meressä riittää antimia tulevaisuudessakin. Osa kanavista oli kasvanut vesikasveja täyteen ja muutenkin näytti siltä, että rehevöitymisestä tulee ongelmia. Loppumatkasta maisemaan ilmestyivät sadat veneet joiden päälle oli rakennettu upeita, pienen majatalon näköisiä massiivisia koppakuoriaisia ja niiden varjossa vastaan tuli pienempiä, kahden hengen lemmenpesiä muurahaisille. Eräs matkaaja katseli käsi poskella kun ihmisten hymy tuntui aina vain levenevän näissä vastaan tulleissa asuntoveneissä. Vähintään kaksi maksanutta matkustajaa vaativat näihin ja harmittaa todella paljon jäädä rannalle ruikuttamaan tällaisina hetkinä.

Hotellihuoneet osaavat olla kuolettavan tylsiä edullisimmissa paikoissa ja mieleen tulee lähinnä vankila kun ikkunoissa on kalterit ja varustuksena pelkkä sänky. Alappuzhan venelaiturilla oli paljon tarjontaa kotimajoitukselle ja sehän sopi minulle, otin ensimmäisen tarjotun paikan. Huone oli hienolla paikalla, kolmikerroksisen talon kattotasanteelle rakennettu tilava olkimaja ja mukavaa porukkaa talo täynnä.

Kottayamissa riksakuski sai ylipuhuttua jäämään ”mukavaan kaupunkiin” ja näytti käyntikorttia jossa oli hienoja kuvia hänen perheensä kotimajoituksesta, mutta kuvia oli hieman ”muokattu” eli ne olivat jostain aivan muualta. Talo oli oikeasti aika vaatimaton kahden huoneen majapaikka, mutta päätin silti jäädä kun oli mukava perhe. Isä, äiti ja tytär nukkuivat lattialla kun vieras tuli taloon. Hieno kokemus sinänsä, mutta hieman häiritsevää oli se kun yrittivät myydä hierontaa ja lannevaatteita ylihintaan, tuli vaivaantunut olo. Intialaisen perheen elämää tuli nähtyä verhojen takaa ja ilta meni mukavasti isännän kanssa siihen asti kunnes rommipullo oli tyhjä, sitten olikin nukkumaanmenoaika. Vähän turhankin arkista.

Kaupungeissa ei mielenkiintoa juuri ollut ja Varkalan kallioiden jälkeen liikenteen melu puudutti pahasti. Alappuzhaan ja koko Keralaan osui yleislakko yhden päivän ajaksi jolloin julkinen liikenne pysähtyi ja liikkeet pitivät ovensa suljettuina. Alappuzha näytti mukavalta kanavakaupungilta hiljaisena päivänä ja merenranta oli lähellä. Kottayamin keskusta taasen oli mainoskylttien ylitsepursuva patoutuma josta en löytänyt mitään. Eräs kerjäläinen oli pysäyttävin, omituisin ja karmivin näky ikinä. Mies oli päästä varpaisiin täynnä golfpallon kokoisia paiseita jotka näyttivät märkivän ja jalat olivat paisuneet epämuodottomiksi lonkeroiksi. En voinut hetkeen käsittää mitä olin nähnyt ja aivan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi niin seuraavaksi kadulla makasi jalaton yksikätinen mies joka näytti sokealta. Toimivalla kädellään mies naputti pientä rumpua ikäänkuin merkkinä ulkomaailmaan, että edes joku huomaisi hänet. Oli pakko pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään inhimillisyyden rajoja. Julma on kohtalo joillakin tässä maailmassa.

Menin näidenkin kaupunkien välin jokilaivalla ja maisemat olivat lähinnä peltoja tai pitkää suoraa kanavaa, mutta vesillä matkustelu on mukavaa vaihtelua joka tapauksessa. Jossain vaiheessa matkaa eteeni istui nuoria miehiä. Hetken juteltuamme yksi alkoi yllättäen laulaa ja hyvin joikasikin. Halusi sitten omistaa erään laulun minulle. Tilanne tuntui koomiselta, olimme lähes kasvotusten ja ihmiset katsoivat ympärillä kun laulu raikasi. Minä taputin rytmiä samalla miettien, että mistähän tuo mahtaa laulaa ja mistä yleensäkään oli kysymys. Jeesuksesta lauloi. Erikoisiin ja hauskoihin tilanteisiin sitä joutuu täällä. Mieliala saattaa vaihtua päivän aikana monta kertaa ja tuntuu siltä, että jokaiselle päivälle osuu hyviä ja huonoja hetkiä sopivasti sekoittuen ja pitäen kaiken tasapainossa. Ei missään nimessä tasapaksua.