Bengaluru & Mysore, Intia

Lento oli Bengalurussa aamuyöllä. Sharjahista Bengaluruun lentänyt kone oli täynnä kännisiä venäläisiä enkä saanut nukuttua hetkeäkään viinan ja hajuveden tuoksun keskellä. Odottelin kentällä vielä kolme tuntia, että aurinko nousee ja lähdin etsimään sänkyä. Bussi jätti minut johonkin lähelle rautatieasemaa, keskelle liikennekaaosta. Kuski ei osannut näyttää kartasta missä kohtaa olimme ja katujen nimiä ei tuntunut löytyvän mistään. Hetken ihmettelyn jälkeen hyppäsin riksan kyytiin ja kerroin moneen kertaan mille kadulle halusin, mutta silti mies vei minut paikkaan mistä sai luultavasti pienen palkkion. Olin liian väsynyt väittelemään ja annoin asian olla koska hotelli oli hyvä hintaansa nähden. Unien jälkeen löysin seuraavaksi päiväksi samantasoisen paikan muutaman euron halvemmalla.

Bengalurussa ei parin päivän aikana vastaan tullut oikeastaan mitään ihmeellistä. Helppo, mutta hieman tylsä lähtö Intian reissulle. Kaupungin keskustan toisella puolen rakennettiin kovaa vauhtia korkeita toimistorakennuksia ja metrolinjaa, Intian IT-kaupunki on kovassa nosteessa. Varakkaan näköistä porukkaa vastaan käveli ja paljon nörtin perikuvia. Tylsää leveää katua loputtomiin ja samat merkkiliikkeet jotka löytyvät joka maasta. Käsittämätön liikennevirta ei tauonnut hetkeksikään ja sai tajuamaan, että alueella asuu tosiaan vajaat kuusi miljoonaa ihmistä. Tuntui siltä kuin olisi eksynyt keskelle valtavaa liikenneympyrää josta autot vain kävivät hakemassa vauhtia. Äänitorvien korvia hellivä meteli joka puolella. Parin tunnin kävelyn jälkeen kurkku oli kipeä ja silmiä kirveli pakokaasujen jäljiltä. Pari askia kun polttaa norttia putkeen niin saattaa tuntua yhtä mukavalta.

Vanha puoli kaupungista oli paljon mielenkiintoisempi. Ahtaita katuja ja kujia tupaten täyteen pieniä kojuja. Jokaiselle kaupattavalle tavaralle oma korttelinsa. Ihmisiä tulvi joka suunnasta päätä sekoittavalla vimmalla, lehmät ja koirat seikkailivat kaaoksen seassa. Miehiä kusemassa tai nukkumassa keskellä katua ja työmiehiä pelaamassa krikettiä rakennustyömaalla, naisia koristeellisissa ja värikkäissä asusteissa. Pujottelin eteenpäin tietämättä missä olen ja tuli hassu olo, en vain pystynyt olemaan hymyilemättä. Kevyt ja onnellinen olo vaikka meteliä ja hälinää riitti loputtomiin. Tämä oli enemmän sitä mitä Intiasta olin kuvitellut.

Ensimmäinen bussikyyti Intiassa sujui helposti valtion bussilla, suorastaan luksusta Afrikan matatujen jälkeen. Mysore näytti hienolta pikkukaupungilta, asukkaita noin miljoona. Turisteja tuntui olevan liikkeellä yhtä paljon. Keskustan katukuvaa hallitsi 1912 rakennettu upea maharajan palatsi ja paljon muutakin nähtävää löytyi pieneltä alueelta, hienoja patsaita ja rakennuksia. Kävin katsomassa minkälaisissa oloissa hallitsija on päiviään kulutellut ja massiivisen kokoinen tämä paikka oli. Palatsi korvasi aikoinaan vanhan puisen palatsin joka paloi maan tasalle. Kameraa ei saanut sisälle ottaa, mutta luultavasti tämäkin rakennus murenisi vuodessa turistivirtojen salamavalojen loisteessa jos tämä sallittaisiin. Oli korkeita käytäviä täynnä pieniä yksityiskohtia katossa sekä lattiassa ja värejä kuin Intialaisessa ruoassa. Kullasta tehty iso tuoli jossa kuningas on miettinyt kuninkaallisia ajatuksiaan ja vieraille hopeasta ja lasista tehdyt upeat istuimet. Lasikattoiseen huoneeseen jossa kuninkaallinen perhe on pitänyt seremonioitaan, johdatti korkeat hopeasta tehdyt ovet ja palatsin etupihalle avautui värikkäitä pylväitä täynnä oleva sali jossa maharaja on käynyt esittäytymässä kansalle. Osuin paikalle sunnuntaina jolloin palatsi valaistaan illalla kymmenillä tuhansilla lampuilla ja mahtavan näköinen oli paikka silloinkin.
Sain palatsikierroksen jälkeen omituisen ajatuksen lähteä käymään kaupungin eläintarhassa. Kuumuus on tainnut pehmentää pääni, sillä en ole koskaan pitänyt eläintarhoista ja lisäksi Afrikassa näitä samoja eläimiä näkyi luonnossakin vapaana. Sama surkea olo näissä aina tulee kun näkee tiikerin kiertämässä kahden metrin ympyrää kolmen metalliaidan takana tai apinoita epätoivoisesti puremassa häkkinsä verkkoja vapauteen. Ei tämä sieltä pahimmasta päästä ollut, mutta ei mitään muuta nähtävää kuin tylsistyneitä eläimiä makoilemassa varjoissa. Yksi tylsistynyt eläin poistui pikavauhtia ulos ja kaupungin markettialueelle jossa oli huomattavasti enemmän nähtävää. Hieno sekoitus värejä ja hajuja. Hedelmiä, mausteita, tuoksuöljyjä, vihanneksia ja kaikenmaailman turhakkeita. Kukkia ja niiden parissa työskenteleviä ihmisiä oli paljon. Nuoret miehet pitivät hauskaa kustannuksellani ja sain ruusun Tino Singhin näköiseltä myyjältä. Ihanaa. Kiersin alueen, napsin kuvia ja ostin repun täyteen hedelmiä.

Paras kosketus Intiaan on tullut ruoan kautta. Jotain niin herkullista. Parin päivän aikana olen mättänyt aivan järkyttävän määrän ruokaa napaani. Monenmoista lättyä, tahnaa, kastiketta ja lihaa on tullut maisteltua. Ja todella halvalla. Jos Afrikassa yksi ateria riitti päivässä ja paino tippui vajaat kymmenen kiloa niin tällä tahdilla en mahdu lentokoneen penkkiin Intiasta poistuessa. Hieman ikäviäkin uutisia tuli viikonloppuna kun Punen kaupungissa oli pommi-isku turistien suosimassa paikassa ja Bengalurussa nuoriso on mellakoinut. Taidanpa siirtyä tästä johonkin pieneen kylään uutisten ulottumattomiin.