Dharamsala / McLeod Ganj, Intia

Lahdin kohti Dharamsalaa ja McLeod Ganjin kylaa silla mielialalla, etta kaydaan nyt kaantymassa, mutta jos sataa pisarakin vetta niin jatketaan matkaa. Viikon ehdin paikalla olla ja sopivasti se sadepaiva osui viimeiselle paivalle. Ilma oli hyvin miellyttava, noin 25 astetta paivalla ja yot olivat sopivan viileita. McLeod Ganjin reppureissaajakyla oli vanhan Manalin rauhallisen ilmapiirin jalkeen hieman kiireisen oloinen, mutta viihdyin naissakin maisemissa silti varsin mainiosti. Paikka on kuuluisa siita, etta muuan Dalai Laman koti on taalla ja muutenkin kyla on taynna Tiibetilaisia. Munkkeja liikkuu kaduilla paljon ja valtaosa ihmisista nayttaa muutenkin Kiinalaisilta, anteeksi Tiibetilaisilta. Pieni pala Tiibetia, hieno erilainen ilmapiiri kylilla.

Onnistuin jopa nakemaan Dalai Laman livena. Olin menossa katsomaan minkalaisissa oloissa mies asustelee silloin harvoin kun on kotosalla ja kaduilla huhuiltiin, etta jonkinlainen julkinen esiintyminen olisi kello 15.00. Menin juoksujalkaa paikalle ja turvatarkastajat ilmoittivat, etta 5 minuuttia olisi aikaa jaljella, tapahtuma olikin alkanut 14.00. Kiipesin portaat ylos ja pujottelin ihmismassojen sekaan. Ja sielta han saapui, kumarasti kavellen ja muikeasti hymyillen ja meni autoon istumaan joka kaasutti muille maille nokan edesta. Jotain maagista tuossa lyhyessakin hetkessa oli, onhan mies nyt sentaan Avalokitesvaran neljastoista elava inkarnaatio. Tapahtuman jalkeen kaduilla oli porukkaa kuin vapputorilla ja paljon myos lansimaalaisia munkkeja. Se homma vaatii jo aika tiukkaa asennetta tai sitten hemmetin tylsaa elamaa, kuka tietaa. Tiibetilaisyys oli kaduilla paljon muutenkin esilla kuin "Free Tibet" paidoissa. Onhan se todella perseesta mita Kiina on tehnyt, mutta toisaalta tata kasvuvauhtia Kiina ottaa vallan maapallon taloudessa piakkoin ja alkaa kaskyttamaan muitakin. Jenkit joutuvat totuttelemaan uuteen nimeen "United States Owned by China". Ruotsalaiset ajetaan Siperiaan. Intialla on vihdoinkin mahtia uhitella vastaan ja sita rataa. Se oli virallinen ennustus pallomme tulevaisuudesta. Paljon paskaa mahtuu maailmaan, mutta Intia on tehnyt hienon liikkeen Dalai Laman kohdalla. Toivotaan, etta se valoisa paiva koittaa viela Tiibetillekin.

McLeod Ganjin jyrkilta kaduilta on helppo suunnistaa vuorille katsomaan laajoja maisemia. Eras hieno reitti lahtee hieman ylempana sijaitsevan Dharmakotin kaduilta kohti Laka Gotia 3300 metrissa. Patikoin taman reitin kahteen kertaan silkasta ilosta. Polku on lahes koko matkalta kivilaattoja tai epamaaraisia kivenmurikoita ja olo on kuin Frodolla kun hyppii kivelta toiselle matkalla kohti suurta tuntematonta. Toisinaan melko jyrkkaakin nousua, mutta Triundin "kylassa" 2900 metrissa odottaa mukava nurmialue jossa voi lepuuttaa jalkoja tai vaikkapa yopya teltassa jos silta tuntuu. Upeat nakymat. Triundista polku lahtee ylos kohti Laka Gotia 3300 metrissa ja muuttuu hieman haastavammaksi, varsinkin jos seikkailee ilman opasta. Ensimmaisella kerralla otin vaaran polun ja lahdin pikkuhiljaa laskeutumaan alaspain kunnes tajusin, etta eihan tama nain voi menna. Jouduin sitten kiipeamaan muutaman sata metria todella jyrkkaa rinnetta jotta loysin takaisin oikeille urille. Reitti kulkee heinikoiden, metsien ja kivisten rinteiden lapi eika ole keskivaiheilla mitenkaan selkea, mutta tuo toisaalta mukavaa seikkailun tuntua kun yrittaa vain suunnistaa kohti korkealla nakyvaa kiintopistetta. Laka Gotiin kiipeaminen todella kannattaa, paatahuimaavat nakymat alas laaksoon ja vuorenhuiput kohoavat muutaman sadan metrin paassa. Laka Gotissakin on pieni alue jossa voi syoda ja yopya. Monet tekevat matkan tahan pisteeseen kahden paivan maisemakavelyna, mutta itsella iski masokismivaihde taas paalle ja nousin ylos neljassa tunnissa. Laka Gotista on mahdollista jatkaa vuorten yli trekkausta pieniin kyliin toisella puolen, mutta harmittavasti itsella ei ollut aikaa lahtea pidempaan reissuun. Todella mahtava paivakavely kuitenkin tamakin oli. Paluu alaspain saa jalat huutamaan apua varsinkin jos eksyy reitilta yhta usein kuin mina. Ensimmaisella kerralla loysin takaisin Triundiin helposti, mutta halusin menna vaihtoehtoista reittia siita eteenpain kohti Bhagsun kylaa. Kysyin neuvoja eraalta teenmyyjalta joka kertoi selkeat ohjeet: Tunti tuohon suuntaan ja sitten oikealle. Ookei. Tunnin verran kaveltyani harjun laella lahdin laskeutumaan oikealle, mutta mitaan polkua ei tullut vastaan. Paluu takaisin ei huvittanut joten paatin menna alas kohti Bhagsun vesiputousta mahdollisimman suoraan. Alkuun homma toimi kun alaspain oli vain pelkkaa kivista rinnetta, mutta kun puskat alkoivat rehottamaan niin viidakkoveitsi olisi ollut tarpeen. Tiheassa metsikossa seikkailu voi olla todella puuduttavaa kun ei ole mitaan hajua kuinka pitka matka on jonnekin. Valilla tulin rinnetta alas persliu'ulla kun metsaan oli muodostunut puiden lehdista 20 sentin pehmea matto. Nauroin moneen kertaan itselleni kuinka idiootti voikaan ihminen olla ja toisaalta koko ajan piti miettia, etta nyt ei ole varaa nyrjayttaa nilkkaa tai jaan keskelle vuoren rinnetta yoksi. Isoimmista ryteikoista selvittyani otin jalleen suunnan kohti vesiputousta, mutta tamakin oli totaalisen vaara ratkaisu. Oikea eramies. Osuin putouksen kohtaan, josta alas oli viela joitakin kilometreja matkaa. Nyt jouduin laskeutumaan jyrkkia kallioita pitkin ja vaihtelemaan puron puolelta toiselle mita hassuimmissa asennoissa. Kalliokiipeilijat luultavasti kuolisivat nauruun jos saisivat taman leopardimaisen ketteran spedeilyn nahda uusintana. No, uusintaa ei tullut silla toisella kerralla menin ylos ja alas tasmalleen samaa helppoa reittia.
Lahiston rinteilla oli paljon muitakin hienoja lyhyempia reitteja ja McLeod Ganjissa viettamani paivat menivatkin aika pitkalti patikoidessa, rinteita tutkaillen. Mahtava paikka ulkoiluun. Iltaisin ruoan jalkeen aktiviteettina oli lahinna hoitaa rakkoisia jalkoja ja tipahtaa sankyyn puolikuolleena. Muutama ilta tosin meni taallakin viihteen puolelle kun tormasin samaan ryhmaan jonka kanssa Manalin katuja tallasimme. Mutta, mutta, se siita, Intian reissu alkaa vihdoin olemaan loppusuoralla. Jollain pitaisi viela hengissa selvita Delhin ja Varanasin kautta Kalkutaan josta lento Kuala Lumpuriin. Wooohooo!