Agra, Intia

Tervetuloa rakkauden kaupunkiin, toivotettiin Agrassa kun majapaikkaan rekisteroidyin. Kovin romanttista kuvaa kaupungista ei ensisilmayksella saanut hyvalla mielikuvituksellakaan. Bussin pysakki oli alueella joka oli kuin ydinpommin jaljilta ja riksamatka Taj Ganjin kaupunginosan saastaisille kaduille vei ajatukset rumempiin asioihin. Joka paikka taynna roskaa ja lehman paskaa, karpasia oli niin paljon, etta ne muodostivat valtavia parvia sontalajien ja ruokapaikkojen ymparille. Eipa tanne katuja tultukaan katsomaan vaan suurta rakkauden symbolia. Nousin ensitoikseni majapaikan kattoterassille ja siella se loisti luhistumassa olevien talojen takana jotenkin irrallaan muusta maisemasta. Ihmeellinen Taj Mahal.

Paasymaksu ulkomaalaisilta Taj Mahaliin on melko iso, 40-kertainen paikallisten maksamaan ja kovin montaa kertaa talla budjetilla matkaava ei voi puistoissa istuskella. Menin paikalle aamulla kukonlaulun aikaan ennen valtavia turistimassoja ja ennenkuin Agran lampotila nousi tuskastuttavan kuumaksi. Keskipaivalla tahan aikaan vuodesta lampoa on 40 astetta, toukokuussa lahemmas 50! Taj oli juuri niin ihmeellinen mita olin kuvitellut, valtava marmorista rakennettu arkkitehtuurin taidonnayte. Kovasti on paikan rakennuttaja, Shah Jahan, jaanyt vaimoaan kaipaamaan kun on tallaisen muistomerkin pystyttanyt. Sisalla oli oikeastaan hyvin vahan nahtavaa, marmorilaattoihin tehtyja pienia kaiverruksia jotka kirkas valo herattaa eloon, mutta ulkoa Taj Mahalin katseluun sai kulutettua tunteja. Olihan se kaunis joo, mutta enemmankin sita ihmetteli miten tama kaikki on aikoinaan saatu kasaan. Yritin metsastaa taydellista kuvaa auringonnousussa, mutta lelukamerani ei riita moisiin suorituksiin. Japanilaiset tulivat viereen zoomailemaan jarjestelmakameroillaan ja valtavilla objektiiveillaan. Aamupaivalla alkoivat turistibussit vyorya paikalle ja ymparisto muuttui melko ruuhkaiseksi. Poistuin paikalta kuuden tunnin jalkeen Taj Mahalin kuva palaneena verkkokalvoille.

Toinen iso turistinahtavyys Agrassa, linnoitus, sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien paassa Taj Mahalista. Lentokentan kiitoradan levyinen valtatie keskella ei mitaan naytti jotenkin kornilta, mutta kertoi jotain siita kuin paljon turisteja alueella liikkuu. Linnoitus oli nakemisen arvoinen paikka, mutta lammon noustessa yleinen mielenkiinto laski yhta nopeasti ja innokas kiertely muuttui varjoissa istuskeluksi. Verinen kilpailu turistien rahoista on riksakuskien ja kaikenmaailman rihkaman myyjien kesken. Huvittavaa oli, kun "linnareissun" jalkeen menin lahistolle syomaan niin samaan poytaan puski riksakuski odottamaan jotain mita en luvannut ja kaksi kaveria myymaan turhakkeita. Lopulta, pitkan tarjousten heittelyn jalkeen ostin pienen backgammon pelin noin eurolla kun alkuperainen pyynti oli 12 euroa ja sain syoda melkein rauhassa. Agra oli taynna myyjia ja riksakuskeja jotka eivat antaneet periksi millaan jos antoi vaaran signaalin puhumalla tai katsomalla silmiin. Kuivaa touhua kertakaikkiaan. Ihmisia kyyditettiin myos huviajeluilla, kamelien vetaessa isoja karryja perassaan. Yhdelle oli kaynyt helteessa heikosti ja siina se makasi kuolleena, pahvilaatikko paan suojana. Katselin surullisena tata nakya kun kauppias vieressa tokaisi hymyillen: "its a dead camel, sir!". Niinpa, mita siihen lisattavaa. Taj Mahal voitaisiin minun puolestani siirtaa johonkin muualle tai sitten antaa lipputuloista edes yksi rupia miljoonasta kaupungin kehittamiseen. Luotaan tyontava paikka Taj Mahalin muurien ulkopuolella.