Ommmmmmmmm beach. Eksyin Gokarnaan ja mahdottoman rennolle Om-rannalle pienten sattumusten kautta. Goa oli tähtäimessä, mutta myöhäistyin kahdesta eri bussista ja Hublissa tämä tarkoitti sitä, että seuraava bussi meni kuuden tunnin päästä iltamyöhään. Jäin odottelemaan tylsistyneenä. Törmäsin alkuillasta erääseen Intialaiseen kaveriin joka kertoi, että Ankolan bussi menee kohta ja matka kestää vain muutaman tunnin. Lähdimme sitten yhtämatkaa Ankolaan kun tämä puolet elämästään jenkkilässä elänyt kaveri sen rantaa kovasti kehui. Matka ei kestänytkään muutamaa tuntia vaan olimme perillä keskellä yötä ja rannan ainoasta hotellista ei löytynyt huonetta. Hienoa. Nukuimme kalastajien peltivajassa betonilla, mukava palkinto koko päivän bussissa istumisesta. Auringon noustessa Honeybeach ei kiinnostanut eikä mikään muukaan. Hotellin aamupalalla pari ruotsalaista kehui Om-beachia ja vaihdoimme maisemia pikaisesti.
Aika yksinkertaista majoitusta ja kourallinen ruokapaikkoja, mutta juuri sopiva paikka piiloutua Intian kiireisiltä kaduilta. Mukavia ihmisiä rennoissa tunnelmissa ja hiljaisia rantoja. Tekee pääkopalle hyvää välillä unohtaa kaikki mitä oli tekemässä ja jumitella riippumatossa kirjaa lukemassa tai maata rantavedessä katsellen kelloa auringosta. Suunnitellaan sitä reissun jatkoa sitten joskus.. Päivät unohtuvat ja hyvä kun muistaa syödä.
Lähistöllä on muutama pienimpi ja jyrkempi ranta joissa on mukava sukellella kirkkaissa vesissä. Delfiinejäkin uimassa lähes rannassa, epätodellista katseltavaa. Half moon -ja Paradise-rannoilta löytyy mukavan näköistä majoitusta rinteiltä ja jotkut olivat viettäneet kuukausia näissä olkimajoissa. Näyttivät luolamiehiltä.
Jonkun päivän vietimme rivitaloelämää Suomalaisen pariskunnan kanssa ja mukavia tyyppejä vaikka Turusta olivatkin. Suunnitelmissa oli lähteä asumaan ja guesthousea pitämään Karibialle muutaman vuoden kuluessa. Ei yhtään huonommat tulevaisuuden näkymät. Nyt olivat lähteneet talvea pakoon muutamaksi viikoksi. Suosittelen kaikille muillekin kaukaisille rannoille pakenemista.
Ensimmäinen päivä tällä kaukaisella rannalla oli aika kiireinen kun tämän intialaisen kanssa juoksin hiekassa edestakaisin. Kova oli Julien puhumaan ja juttua riitti suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle. Ketään ei vaan tuntunut kiinnostavan miten perheen huutokaupalla sujuu ja lisäksi kaverilla oli jonkinlainen ongelma naisten suhteen, melko erikoista käytöstä kolmekymppiseltä kaverilta. Maailma on karu paikka ja lyhyt juttelu ei välttämättä johda aina suhteeseen, ystäväni Julien. Kyllästyin roikkumaan mukana hiljaisena, henkivartijan oloisena heppuna ja hyppäsin seuraavaksi päiväksi riippumattoon. Ystäväni ei tainnut oikein ymmärtää moista käytöstä eikä häntä näkynyt koko päivänä. Illalla Julien oli hävinnyt naapurista sanomatta näkemiin. Holy cow!
Lähettäjä Gokarna & Goa, India |
Iltaisin oli turha etsiä mitään isompia pippaloita. Nuotioita kuitenkin löytyi sieltä täältä ja seura vaihteli vanhoista hipeistä ärsyttävään venäläiseen. Eräänä iloisena iltana innostuin nuotioita kiertelemään. Alkuillan vietin Saksalaisten kanssa jotka kypsensivät kalaa rosvopaistin tapaan hiekan alla ja nauttivat rommia. Kala oli todella maukasta ja muutkin tarjottavat maistuivat. Hienoa olla pummina nuotiolla ja hauskoja Saksalaisiakin. Sakut menivät uimaan ja minä lähdin kohti seuraavaa tulta. Sekalaista seurakuntaa löytyi nuotion ympäriltä jossa porukat puhuivat ihmeellisiä avaruusjuttuja ja olin jossain aivan eri aaltopituudella. Jäin katselemaan tulen liikkeitä ja mietin kaukaisia ajatuksia. Jossain vaiheessa parrakas vanha mies alkoi soittamaan rumpua ja nuori nainen laulamaan kauniilla hennolla äänellä. Happopäät hiljenivät kuuntelemaan. Maaginen yöllinen ajanpysähdys ja kaikki oli niiiii-in kaunista, kuten pispalassa sanotaan. Loppuyöstä olin jollain nuotiolla jossain päin rantaa, naama käristyneenä ja kuutamolla. Hieman porukan tunnelmia pilasi kun eräs venäläinen kaveri luuli olevansa hemmetin hauska. Hihitteli yksinään ja aukoi päätään muille. Mistä lie hoitolasta tänne huuhtoutunut? Rauhaa ja rakkautta veli venäläinen.
Reilun viikon paikallaan olon jälkeen päätin käydä katsomassa miltä se Goa näyttää, koska vuosia sitten olin ”muutaman” oluen jälkeen sinne aina menossa. Suuntasin aluksi Anjunaan kolmeksi päiväksi. Ranta oli ravintoloita ja myyntikojuja tiheään oleva kaistale joka ei houkutellut pitkään löhöilemään. Oikeastaan täynnä aurinkotuoleja ja varjoja eikä omaa rauhaa. Anjunan kuuluisa keskiviikon kirpputori oli leppoisa tunnelmaltaan ja värikästä porukkaa myymässä. Melko laaja alue ja autoja oli parkissa kuin herätysjuhlilla. Turistikausi alkaa olemaan lopuillaan ja kovasti tinkaamalla sai hyviä tarjouksia. Ostin apina -ja buddhapatsaita ja muistin vasta jälkeenpäin, että niiden lähetys Suomeen maksaa monta kertaa enemmän kuin itse patsaat. Hyvät kaupat tuli tehtyä.
Vuokrasin Anjunasta skootterin ja kävin katselemassa lähistön rantoja. Vastaan tuli vanhoilla moottoripyörillä supercoolin näköisiä tyyppejä hyväkuntoisilla teillä. Calanguten ja Bagan rannat olivat hulppeimmat turistirannat mitä olen nähnyt. Ihmisten määrä oli aivan käsittämätön ja tuli hieman klaustrofobinen olo kun yritti päästä rannalla eteenpäin joutumatta keskelle jotain vuosikokousta. Intian suosituimmat rannat epäilemättä. Kävin kysymässä mahdollisuutta parasurfingiin koska jotain aktiviteettia sitä olisi voinut tehdä. Kahden tunnin jono, sir. Kuinkas muutenkaan, miljoona muutakin halusi tehdä saman tempun. Lähdin kaasu pohjassa hemmettiin. Vagatorin ja Chaporran kyliin saavuttaessa vaihtuivat matkalaukut moottoripyöriin, jotain 70-luvun hippikyliä ja mad max-elokuvien kohtauksia sekaisin. Persoonallisen näköistä porukkaa kaduilla liikkui. Rannat olivat olemattomat. Arambol taasen näytti paikalta jossa voisi muutaman päivän viettääkin joten roudasin reppuni seuraavaksi sinne.
Arambolin ranta oli pitkä, tuulinen ja venäläisiä täynnä. Letkeämpi tunnelma kuitenkin kuin Anjunassa ja muutama hyvä ruokapaikka. Masala Dosat vaihtuivat viikoksi burgereihin ja enchiladoihin. Kauniita venäläisiä tyttöjä, joita katsellessa vääntyi niskat nurin. Harmi vaan, että kaikilla oli joku mafioson näköinen mies seuranaan. Tuuli kävi rannalla välillä lujaa, aallot kasvoivat vähän reilummiksi ja heittelivät ihmisiä kuin lapasia kuohuihinsa. Lähistöllä oli myös pienempi ranta jonka vieressä erikoinen pikkujärvi. Mukava oli pulahtaa välillä tyyneen veteen lillumaan. Leppoisa tunnelma Arambolin rannoilla oli vaikka nämä korujen ja rumpujen myyjät välillä ärsyttävätkin. Mikäs sen hauskempaa kuin herätä siihen kun joku paukuttaa rumpua korvan vieressä. Iltaisin kävin katselemassa leffoja erään ravintolan screeniltä ja kuuntelemassa livemusiikkia kun en muutakaan keksinyt. Ihan turisti. Ajatus tanssimisesta keskellä metsää trancen tahdissa ei houkutellut hetkeäkään ja muutenkin oli jotenkin laiska tunnelma iltaisin. Taidan olla tulossa vanhaksi.
Lähettäjä Gokarna & Goa, India |
Kävin kokeilemassa varjoliitoa tandem-versiona ja se oli varsin mahtava kokemus. Kiipesimme kallion päälle, pistimme varusteet päälle ja lähdimme juoksemaan äkkijyrkkää reunaa kohti. Äkkiä pysähdyimme kuitenkin kuin seinään kun varjo sai hieman tuulta ja alkoi nousta ylöspäin. Hetken siinä väännettyämme varjo oli ylhäällä ja hitaasti irtauduimme maasta. Ohjailun hoiti venäläinen kaveri ja minä istuin valjaissa köytettynä katselemassa huikeita maisemia. Mahasta otti mukavasti kun välillä menimme sivusuunnassa edestakaisin tai yhtäkkiä kovaa vauhtia kohti maata ja siitä taas korkeuksiin. Varjolla pystyy olemaan ilmassa vaikka koko päivän ja se olisi hyvin sopinut minulle, mutta parinkymmenen nopeasti menneen minuutin jälkeen piti tulla alas. Hieno kokemus ja itse ohjailtuna varmasti todella mahtavaa puuhaa. Mieleen palautui vanha haave laskuvarjokurssin suorittamisesta joka on tämän jälkeen pakko käydä. Jokohan uskaltaisi.
Vain viikon verran ehdin Goalla olla ja se lähtemätön vaikutus jäi tulematta. Mukavia rantalomakohteita, mutta jotain puuttui tai sitten se jäi jollekin muulle rannalle. Oli miten oli, mutta reilun kahden viikon levytyksen jälkeen on pakko jatkaa matkaa. Intian rannat saavat nyt jäädä ja edessä on kaksi päivää junissa ja busseissa kohti Udaipuria.