Kampala, Uganda

Kymmenen päivää Kampalassa takana. Taisi olla minussa suurin syy kun täällä taannoin kävin muutaman päivän piipahtamassa enkä oikein tykästynyt kaupunkiin. Hieno kaupunkihan tämä on ja mukavia ihmisiä kuten muuallakin. Aika on mennyt kuin siivillä vaikka en oikeastaan mitään ole täällä tehnyt. Kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta elämää se pursuaa siinä määrin että aikaansa saa kulutettua vaikka vaan katselemalla kaupungin vilinää. Omituista. En ole mikään isojen kaupunkien ystävä, mutta täällä olen viihtynyt hyvin. Kadut pidetään suhteellisen siisteinä mikä lisää kummasti viihtyvyyttä. Aivan käsittämätön liikennekaaos pistää naurattamaan ja kun katuja kävelee niin tuntuu kuin olisi jossain pujottelukilpailuissa, niin monenmoista tallaajaa tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Täällä voi kuljeskella kuitenkin omissa oloissakin jos niin haluaa, mitään tyrkyttäjiä ei pahemmin liikenteessä ole, bodaboda -ja taksikuskit lähinnä perään huutelevat. Suurin syy tänne juuttumiseen löytyy kuitenkin uudenvuoden aattona tapaamastani nuoresta naisesta, mutta tästä blogista ei ole tarkoitus tehdä mitään viikottaista raporttia Afrikkalaisista naisista joten ei mitään isompia paljastuksia ole luvassa. Aika erilaista Kampalaa tuli kuitenkin tämän naikkosen kanssa nähtyä hienoissa ravintoloissa syöden ynnä muuta hienostelua. Todella mukavaa seuraa ja vaikea tästä on lähteä matkaa jatkamaan..

Hotellien hinnassa ja laadussa täällä on isoja eroja. Ensimmäiseksi yöksi otin suunnilleen ensimmäisen paikan mikä vastaan tuli. Aivan hirveä luukku, mutta sopi hyvin yhden yön vierailulle. Seuraavana päivänä lisäsin hintaan vajaat kaksi euroa niin sain tilavan ja siistin hotellihuoneen kuumalla suihkulla, televisiolla ja langattomalla nettiyhteydellä. Tässä hotellissa viihdyinkin sitten yli viikon verran. 11€/yö. Kannattaa näköjään kierrellä kyselemässä hintoja jos aikaa on.

Kännykkäbuumi tuntuu olevan menossa kun suunnilleen joka toinen liike joko myy tai korjaa puhelimia ja kadulla myydään puheaikaa muutaman kymmenen metrin välein. Pieniä ostoskeskuksia on keskustan alueella aivan älyttömästi, tällaisia 3-5 kerroksisia taloja jotka ovat tupaten täynnä pikkuliikkeitä. Uganda ei kuitenkaan niin halpa ole ollut mitä luulin joten isommat ostokset ovat jääneet tekemättä. Vaatteet ovat jopa Suomen hinnoissa elektroniikasta puhumattakaan jos haluaa uutena ostaa.

Kävin eräänä päivänä katsastamassa Owinon markettialueen joka on kyllä näkemisen arvoinen paikka ilman mitään shoppailutarkoituksiakaan. Käytettynä myydään kaikkea mahdollista, mutta enimmäkseen vaatteita, kankaita ja kenkiä. Uskomaton pikkukujien sokkelo josta ei kovin helpolla tietänsä ulos löydä ja yleinen hälinä saa pään pyörälle. Valkoiselle miehelle ei mikään helpoin paikka lähteä yksin seikkailemaan kun kädestä nykijöitä löytyy joka kojusta ja kusetuksen haju leijuu ilmassa. Olisi hauska tietää mitä paikalliset maksavat sandaaleista tai paidasta mitkä paikasta ostin. Toisaalta olen kyllä auttamattoman huono tinkaajakin.

Isossa kaupungissa ei aivan niin helpolla ole juttuun päässyt ihmisten kanssa mitä pienemmissä paikoissa joten olen vuorostani itse mennyt juttelemaan ihmisille ja päätynyt varsin hauskoihin tilanteisiin. Yhden iltapäivän vietin seuraamalla kun äijät pelasivat paikallista lautapeliä kadulla. Pysähdyin katselemaan ja miehet kutsuivat istumaan pöydän ympärille. Ilmeisesti rahasta tätä pelasivat sillä toisinaan tunnelma oli varsin kiihkeä kun tuli epäselvyyksiä siitä miten nappuloita pitikään siirtää. Monet siinä kävivät ihmettelemässä ja paljon tuntuivat muzungusta puhuvan ja nauroivat päälle. Välillä pöydän ympärille oli kerääntynyt parisenkymmentä mustaa miestä katselemaan ja hieman siinä tuli orpo olo, mutta hauskaa kuitenkin oli ja jossain vaiheessa jopa ymmärsin pelin kulkua.

Äijälajeista parhaimpaan kävin tutustumassa kun heräsin päiväunilta hotellihuoneessani valtavaan huutoon. Lähdin sitten katsomaan kadulle mikä oli homman nimi ja lähistöllä sijaitsevassa vedonlyöntitoimistossa katseltiin screeniltä englannin valioliigaa ja maaliahan siellä oli tuuletettu. Fabregas 1-0 Aston Villaa vastaan. Koko Afrikka taitaa olla Arsenalin puolella. Pistin muutaman euron likoon iltapeliin Hull-ManU, mutta juuri kun tasapeli alkoi näyttämään hyvältä niin kävi perinteiset. Korvia repivä meteli ja hyvä ettei koko rakennus sortunut kaikesta tuuletuksesta, ManU otti lopulta pisteet. Tuskin olisin hirveästi tasuria juhlinut kun kaikki muut olivat näköjään pistäneet rahansa Manchesterin mulkeroille. Kuitenkin hienoa katsella peliä isolla porukalla.

Uudenvuoden aatto meni eräässä ulkoilmabaarissa joka oli tupaten täynnä ihmisiä tanssimassa ja juhlimassa. Vuoden vaihtumista tuuletettiin viereisen hotellin järjestämää ilotulitusta katsellessa ja drinkkiä siemaillessa. Aito meininki ja se jatkui minun osaltani noin kello kuuteen asti aamulla. Eroa Suomeen on sen verran, että kukaan ei tule ajamaan baarista ulos vaikka konttaisit lattioita pitkin ja monet paikat pitävät hanat auki niin kauan kuin asiakkaita riittää. Pieni viihdevaihde jäi vuoden vaihteesta päälle ja niistä illoista ei paljon kerrottavaa jäänyt hatarien muistikuvien tähden. Karu herätys todellisuuteen tuli kun huomasin että tammikuuta on mennyt jo melkein viikko ja nokka on suunnattava kohti uusia seikkailuja...