Crater Lakes, Fort Portal, Uganda

Poistuin Kampalasta aika hiljaisena, päästäni hajalla ja suunnistin pikkubussin kyydissä kohti Fort Portalia. Noin puoleenväliin asti matka oli oikein mukava, sain jopa nukuttua pois uuden vuoden olotiloja. Kuskilla tuli näköjään kiire kotiin sillä kohta puolimatkan jälkeen osa porukasta heitettiin matatun kyytiin, bussi lähti takaisinpäin ja vei mukavuuden mennessään. En muistanutkaan kuinka hulluja nämä kuskit täällä saattavat olla. Tämä paineli kaasua lisää kun tuli varoitusmerkki jyrkästä mutkasta ja renkaat ulvoen muutaman kerran mentiin. Kuski pisti musiikit täysille ja nautti menosta, mutta minua hieman jännitti milloin tulisin kierimään syvään laaksoon reppu turvatyynynä. Taisi olla kuskin suosikkiosuus..

Fort Portaliin kuitenkin hengissä ja ei paikassa oikein mitään nähtävää, mutta hieno tällainen yhden kadun ihme. Otin pitkät yöunet halvassa hotellissa. Ranskalaiset pursusivat korvista ulos kun kävin taas kerran niitä syömässä. Joka paikassa tarjolla ja joka kulmalta saatavissa, nauti nauti joka päivä. Ei kiitos enempää. Odottelen sitä riisiä sitten muutaman tunnin tästä lähin tai pistelen matokea menemään. Ihmeellinen pikaruokakulttuuri täällä Afrikassa. Onneksi kuitenkin laadukkaampiakin paikkoja löytyy jos haluaa oikeasti nauttia ruoastaan.

Aamulla kävin kyselemässä kansallispuistoretkien hintoja paikallisesta toimistosta, mutta kukaan ei ollut lähdössä mihinkään koko viikonloppuna. Pitää jatkaa seuran etsimistä seuraavassa kaupungissa. Mieli tekisi nähdä jotain, mutta yksin tehtynä retket ovat liian kalliita. Menin toimistosta odottelemaan matatun lähtöä kraaterijärvien suuntaan, mutta pääsinkin aika nopeasti yhteistaksin kyytiin. Viiden henkilön autoon pakattiin takapenkille viisi aikuista sekä kaksi lasta ja eteen kuskin lisäksi pari isoa miestä ja poika siinä melkein kuskin sylissä poski tuulilasissa kiinni. Melkoista taksibisnestä. Matka eteni kuoppaista tietä, takakontin luukku pomppi aukinaisena ja minun reppuni olivat siinä päällimmäisenä, hienoa. Hikoilin enemmän kuin saunassa. Lähestyimme määränpäätä hauskoissa tunnelmissa kunnes toinen takarengas tyhjeni ja jouduimme kuumana porottavan auringon alle odottelemaan. Täällä suunnalla on näköjään keskipäivällä sopivan lämmin ilma. Renkaan vaihto sujui afrikkalaiseen tapaan monenlaista selvittelyä vaatien, mutta varmoin ottein. Jatkoimme matkaa ja yllättävän nopeasti kuitenkin oltiin perillä, parinkymmenen kilometrin matkaan kului reilut kaksi tuntia. Hyvästelin matkaseuran ja suunnistin ensimmäistä yöpymispaikkaa kohti.

Pieni Nkuruba-järvi on tuuheiden metsien ja jyrkkien rinteiden ympäröimä. Bandani sijaitsi isoimman rinteen päällä ja viritin riippumattoni siten, että narujen pettäessä olisi pieni pusikkoseikkailu ollut edessä jyrkkään alamäkeen. Mahtava paikka ottaa päiväunet. Kävin kiertämässä järven muutaman tunnin lenkillä ja hienoja uintipaikkoja oli muutama. Apinat seurasivat ihmeissään pulikointia. Kädet kirveleviä naarmuja täynnä hamuilin pusikoista ulos. Illalla törmäsin Suomalaiseen tyttöön joka oli tullut viereisestä majapaikasta käymään. On kiertänyt vuoden verran Intiaa ja Afrikkaa pienellä budjetilla. Ugandassa oli viettänyt jo neljä kuukautta, että joku muukin on näköjään tykästynyt tähän maahan.

Lähettäjä Crater Lakes, Fort Portal, Uganda

Valitettavasti majapaikka ei ollut sellainen, että sinne olisi viitsinyt jäädä. Joku orpokoti siinä taisi toimia yhteistyössä eikä ollut kovin rentouttava paikka. Ruoka oli pettymys ja kun vielä heräsin keskellä yötä siihen, että patja on läpimärkä niin ei hyvältä vaikuttanut. Opaskirja varoitteli tästä paikasta, mutta ei kertonut syytä ja siinä vainoissani yöllä ajattelin, että nyt ne vievät minulta kaikki rahat pyykkilaskun muodossa sillä lakanat alkoivat haista vanhalle kuselle. Housuihini en ainakaan ollut päästänyt sillä vain toinen kylki oli märkä ja alushousut kuivana. Ehkä se saattoi olla aiemmin vuotanut olkikatto, ehkä ei. Kuitenkin olin erittäin pettynyt tilanteeseen ja asiaa ei yhtään parantanut se, että ulkona mölyttiin amerikkalaisesti myöhään yöhön. Nauru raikasi ja minä sadattelin. Pistin patjan ja lakanat kuivumaan ja menin toiseen sänkyyn tuijottelemaan pimeään. Kusiset lakanat olivat kuivat aamulla. Odotin siihen asti, että amerikkalaiset tulivat pihalle pyörimään, soluttauduin joukkoon ja lähdin ilman suurempia selvittelyjä kävelemään kohti seuraavaa järveä, toivoen että eivät tule perääni hetken päästä. Eivät tulleet joten asian laita saattaa olla niin että olen tulossa hulluksi. Harmi vaan kun oli niin hieno paikka maisemiltaan, olisihan siinä muutaman päivän saattanut katsella. Kusiaiset.

Kävely muutaman harjun yli kohti Nyabikere-järveä sai kuitenkin hyvän mielialan palaamaan vaikka matkaa oli pari tuntia. Kaksi reppua ei tuntunut missään kun näki upeita maisemia ja hymyileviä ihmisiä pelloillaan kuokkimassa. Maaseutua ja teeviljelmiä kokonaan vihreässä ympäristössä. Lapset tulivat ihmettelemään ympärille ja kun joillekin kolikoita annoin niin hyppivät onnesta soikeana kotiansa kohti.

Paljon valinnanvaraa ei majoituksissa näillä järvillä ole, mutta sain huoneen Nyabikereltä kohtuuhintaan. Ei tämäkään kovin iso järvi ole, mutta hieno ympäristö ja laajemmat maisemat. Täälläkin tuli tetsailtua pusikoissa, mutta kovin lähelle järveä ei pääse jos sen ympäri haluaa kokonaan kävellä. Kiersin vain pienen osan sillä päivällä oli todella kuuma. Kävin hakemassa viereisestä pikkukylästä banaaneja, mangoja ja ison kasan chapatteja iltapalaksi. Hieman huvitti että olin keskellä jotain teealuetta ja kun menin kylillä teelle niin äijä kaatoi kuppiin pelkkää paksua kuumaa maitoa ja sokeria päälle. Hyviä lättyjä kuitenkin paisteli. Pimeän tullen alkoi uskomaton sammakoiden kuoro laulaa ja ääni oli välillä niin korkealta ja kovaa, että korviin sattui. Sammakkojärvi. Ihmeellinen luonnon järjestämä konsertti joka sai välillä kuulemaan omituisia lauseita kirkkaan tähtitaivaan alla.

Aamulla teki taas mieli vaihtaa maisemia joten lähdin kävelemään kohti Kasenda-järveä. Muutama ensimmäinen kilometri oli pelkkää nousua ja se imi mehut miehestä. Olin siinä pitämässä taukoa hiestä läpimärkänä kun paikalle osui sopivasti bodakuski. En alkanut tinkaamaan hinnasta sillä kävellen reitti olisi ollut aivan liikaa. Kasenda on vain muutaman sata metriä halkaisijaltaan oleva lampi, mutta tarjosi silti hienoimmat maisemat. Järven toisella puolen kohosi lähes pystysuora rinne jonka päälle käveli muutaman kymmenen minuuttia. Kävin katsomassa laajoja maisemia moneen eri otteeseen. Lähistöllä sijaitsi myös kaksi muuta järveä joita kävin katsastamassa ja toisesta paikkaa tein todella yllättävän löydön joka jäänee tällä foorumilla salaisuudeksi. Juutuin Kasendalle muutamaksi päiväksi, paikan pitäjät olivat sen verran mukavaa sakkia ja kertoivat hyviä tarinoita iltaisin nuotion ääressä.

Sunnuntaina sain synnintuskissani päähänpiston lähteä kylän kirkkoon. Seurakseni lähti majapaikasta tyttö joka käy siellä joka sunnuntai muutenkin. Kirkonmenot alkoivat miesten paukuttaessa isoja rumpuja joiden ääni kantautui laaksojen yli. Vähitellen ihmisiä valui eri puolilta seutua ja messu pääsi alkamaan. Kolme pappia luki raamattua vuorotellen. Välillä laulettiin rumpujen ja rytmikkään taputuksen säestyksellä. Oli jollain tavalla hengellinen olotila kun neljäkymmentä silmäparia tuijotti vuorotellen ja en oikein tiennyt miten päin olisin. Olin ajatellut noin tunnin verran touhua katsella ja ensimmäinen kolehti kerättiin sopivasti kun olin lähtöä tekemässä. Tiputin muutaman euron verran pesuvatiin joka toimi keräysastiana ja kun pääsin takaisin paikalleni niin pian kaikki kääntyivät katsomaan minua. Mitä ihmettä. Pappi pyysi minut sitten esittelemään itseni kaiken kansan eteen ja olo oli kuin lähetyssaarnaajalla kun englanniksi sönkötin kuka olen ja mistä tulen. Tuskin kovin moni näistäkään ihmisistä on edes kuullut Suomesta sillä monet täällä maaseudulla tuntuvat tietävän vain oman kotiseutunsa paikat ja rajat, mutta ihmeissään katselivat kirkkoon eksynyttä valkonaamaa. Niin eri maailmasta. Pappi käänsi paikalliselle ja kysyi sitten olenko kristitty ja ilmeisesti vastasin oikein kun sain raikuvat suosionosoitukset. Lämminhenkinen tapahtuma, mutta kun en niin kovin aktiivisesti kirkon penkkiä kuluta niin saattaa olla tämän vuoden kirkossa käynnit paketissa. Jumala tätä kyläkirkkoa varjelkoon..

Lähettäjä Crater Lakes, Fort Portal, Uganda

Tällä alueella on noin viitisenkymmentä kraaterijärveä, tosin majoitusta ei löydy kuin ehkä reilulta kymmeneltä. Erittäin mukavaa näitä järviä oli kierrellä ja ihmetellä miten erilaista elämä voikaan olla. Todellista seikkailun tuntua. Täällä ihmiset elävät luonnosta ja jotain taikaa siinä täytyy olla kun ilmapiiri on armottomasta köyhyydestä huolimatta huoleton ja onnellinen. Minut teki onnelliseksi se, että pitkän kävelyreissun jälkeen saattoi pulahtaa viileään veteen ja ottaa rennosti. Neljäsataa metriä taisi olla syvin järvistä eli todella jyrkkää rinnettä, mutta sukellusmahdollisuuksia tuskin paljoa löytyy kun melko sameaa vettä oli joka paikassa missä uimassa kävin. Kolmella eri järvellä vietin yötä, mutta kaikkiaan järviä tuli nähtyä kymmenkunta ja monia kilometrejä vaeltelua pusikoista pölyisiin tienpätkiin. Ainoa miinuspuoli yleisesti oli ruoan ja majoituksen hinta, mutta kävijöitä on kai aika harvakseltaan joten ihan ymmärrettävää. Mutta kesämökki kraaterijärvellä, ei hullumpi idea..