Queen Elisabeth NP, Uganda

Järvikierroksen jälkeen kävin kääntymässä Kasesen tuulen pieksemässä kaupungissa. Ruoka oli hyvää hotellin ravintolassa joten tankkasin pari päivää, maaseudulla kun oli pulaa vähän kaikesta ja oli nälkä. Kävin erään harjun päällä ottamassa kuvia kuuluisasta Rwenzori-vuoristosta ja oli hieno muutaman tunnin kävely, mutta yhtään pidemmälle ei himottanut lähteä. Viihdyn paremmin lämpimissä ilmoissa ja hieman flunssaakin pukkaa joten sade ja kylmä ei kiinnostanut vähänkään vertaa.Yöt olivat kraaterijärvillä viileitä ja päivällä mittari huitoi yli kolmenkymmenen. Päiväntasaajan ilmasto yllättää.

Päätin tehdä retken läheiseen Queen Elisabethin puistoon omin päin, olen kyllästynyt kyselemään hintoja eri paikoista ja odottelemaan toista viikkoa seuraa retkille. Kampalassa näköjään kannattaa varata jos jonnekin haluaa Ugandassa mennä. Yksin matkustamisen huono puoli tullut esille tässä kun kustannuksia ei pysty jakamaan niin esimerkiksi auton vuokraus retkille tulee kalliiksi. Halusin kuitenkin käydä edes yhdessä Ugandan kansallispuistoista ja luin opaskirjasta, että auton ja kuskin voisi saada kohtuuhintaan puiston lähellä sijaitsevasta Katungurun kylästä. Jäin bussista pois ja ympärillä oli heti joukko miehiä myymässä taksipalveluitaan. Olivat näköjään nämäkin lukeneet samaa kirjaa. Kylän raitti täynnä Toyota Corollaa. Otin kyydin puistoon ja matkalla sovimme kuskin kanssa, että seuraavana päivänä ajaisimme puiston eteläosaan josta pitäisi löytyä puuhun kiipeäviä leijonia. Sehän kävi helposti.

Otin reissuni tähän asti kalleimman majoituksen melko vaatimattomasta paikasta, mutta vaihtoehtoja ei paljon ollut. Parikymmentä euroa yö. Heitin reput sivuun ja kävin varaamassa paikan veneretkelle Kazingan kanavalle joka yhdistää Edward ja George -järvet. Kävelin satamaan ja siinä hetken aikaa ihmettelin olisinko ainoa retkelle lähtijä, mutta kohta autoja alkoi valumaan paikalle tuoden Japanilaisia ja Saksalaisia ryhmiä. Ensimmäistä kertaa osuin kunnon turistipyydykseen, mutta retki oli kuitenkin ihan mukava kaikesta hälinästä huolimatta. Virtahepoja, puhveleita, villisikoja, paljon lintuja ja taisi joku krokotiilikin matkalle osua. Kaikki eläimet sopusoinnussa keskenään vesileikkejä harrastamassa. Japanilaiset huusivat yhteen ääneen ”ooh, hippoooo!” aina kun virtahepo nousi pinnalle. Hassuja ihmisiä. Hieman tuli hölmö olo kun laiva meni erään kalastajakylän edestä niin kaikki napsivat innokkaana kuvia rannalla olevista ihmisistä aivan kuin he olisivat olleet jotain villieläimiä mitä ei ennen ole nähty. Mitähän nämä ihmiset meistä ajattelivat. Pari tuntia kestänyt retki oli sopivan pituinen eikä iskenyt kyllästyminen.

Yöunet jäivät lyhyiksi kun juutuin kirjaa lukemaan aamuyön tunneille asti. Olin hieman ärtyneellä tuulella ja yritin vain nukkua kun aamulla lähdimme puiston eteläosaa kohti kolmen hengen ryhmällä. Eilinen kuski oli ottanut kaverinsa mukaan ajamaan autoa eikä näyttänyt itsekään kovin virkeältä. Muutaman tunnin päästä olimme Ishashassa, lähellä Kongon rajaa. Täällä näin ensimmäistä kertaa laajemman savannin ja alkuosa meni vain ihmetellessä todella erilaista maisemaa. Elefantteja, puhveleita, apinoita ja antilooppeja näkyi paljon, mutta tärkein syy miksi tänne halusin oli nähdä leijonia. Toiveet olivat korkealla kun alue on puuhun kiipeävistä leijonistaan tunnettu, mutta päätähdet loistivat poissaolollaan. Ajelimme ympäri aluetta ristiin rastiin, mutta ainoa merkki pedoista olivat tuoreet antiloopin jäänteet jonka ympärillä kärpäset pörräsivät. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen pysähdyimme syömään ja minä olin jo valmis luovuttamaan, mutta nämä kaverit saivat ylipuhuttua toiselle kierrokselle. Vakuuttelivat että päivällä leijonat nousevat puihin löhöilemään kun tulee kuuma. Tietysti lisää rahaa oli maksettava, mutta sovittiin samalla että kaverit heittäisivät minut Kabalen kaupunkiin illaksi joten hinta oli jokseenkin kohdillaan. Päivällä puistossa kiersi monta ryhmää etsimässä samaisia leijonia, mutta kukaan ei ollut nähnyt mitään. Leijonat luultavasti näkivät meidät, mutta eivät halunneet tänään esittäytyä ja olo oli turhautunut. Mitä hittoa minä täällä olin tekemässä keskellä ei mitään, odottamassa jotain mikä ei varmasti tule tapahtumaan. Pettymys oli iso kun oli aika lähteä pois alueelta vaikka mieleenpainuvia seutuja olivatkin.

Automatka Ishashasta Kabaleen oli mykistävä kokemus ja sai jokseenkin unohtamaan leijonat sillä maisemat olivat ehkä hienointa mitä olen koskaan nähnyt. Kolmisen tuntia menimme ylös alas vuorenrinteitä ja monttu auki tuijotin upeita näkymiä ihmetellen oliko tämä todellista. Rinteet kohosivat toinen toisensa perään ja tuntui kuin olisimme eksyneet keskelle jotain valtavaa vihreää maalausta. Erittäin kaunista seutua, mutta hieman vaikeakulkuista. Tie oli heikossa kunnossa, auto pomppi hulluna ja muutaman kerran löin päänikin kunnolla. Jossain kohtaa auto luisui mutaliejussa jarrut lukossa ja kun sivussa näkyi pelkkää jyrkkää rinnettä niin jännitettävää riitti. Melkoinen vuoristorata. En tiedä johtuiko tästä rynkytyksestä, mutta illalla hotellihuoneessa aloin voimaan pahoin, maha heitti voltin ja koko yö meni oksentaessa. Erittäin heikko olo. Lisäksi vielä keskellä yötä joku hakkasi hotellin porttia raivona ja jostain kauempaa kantautui laukausten ääniä. Kongon läheisyyden tietäen kuvittelin monenlaista juttua kehittyväksi, mutta tilanne ei siitä kuitenkaan pahentunut ja jäi arvoitukseksi. Olin aamulla pieninä palasina ja seuraavan päivän kokosin itseäni sängyn pohjalla.