Pulau Bunaken, Indonesia

Hienoa olla hengissa ja Sulawesin maisemissa. En ole kovinkaan taikauskoinen ihminen, mutta lentoja Medanista Jakartaan ja sielta Manadoon varatessani aloin kuvittelemaan, etta jompikumpi koneista tulee rytisten alas. Sopivien lentojen metsastys aiheutti tukun harmaita hiuksia ja kun vihdoin sain liput kateen niin paahan iskostui ajatus "kohtalon lennosta". Lentoyhtion nettisivujen varausjarjestelma ei toiminut sitten millaan, uskoin taman vasta noin viisikymmenta kertaa luottokortti ynna muut tiedot syotettyani, hermoromahduksen partaalla. Lahdin taman jalkeen epatoivoissani kiertelemaan matkatoimistoja, joissa sitten selvisi, etta netin kautta varaaminen ei tosiaan enaa onnistu kyseisella Lion Airilla. Voisivat tietysti pistaa pienen ilmoituksen nettisivuillensa niin kaikki olisi paljon helpompaa.. Matkatoimistot yrittivat vedattaa turhautunutta matkaajaa ja pistivat lippujen hintaan 20 prosenttia lisaa palkkiokseen, torkean kova hinta parin minuutin puhelinsoitosta, mutta onneksi pitkan ja hikisen kiertelyn jalkeen loytyi pulju joka varasi haluamani lennot kohtuuhintaan, vielapa superystavallisella palvelulla. Uskomattoman saadon takana liput olivat, rahaa saastyi, mutta hermot olivat koetuksella.

Taikauskoisuuspaissani koin ensimmaista kertaa jonkinasteista lentopelkoa, eika sita lieventanyt yhtaan se, etta Jakarta-Manado-koneen lahto myohastyi kaksi tuntia kun koneeseen tehtiin jotain viime hetken huoltoa. Istumapaikka oli viela sopivasti turbiinin vieressa, joka paasti nousussa niin ihmeellista porinaa, etta kohtalon lento alkoi nayttamaan varmalta tapaukselta. "Se kaikki tapahtuu vain sinun umpiluusta tehdyssa paakopassa, usko pois". Mutta enta jos..?

Perilla Manadossa olo oli helpottunut vaikka toinen reppu olikin eksynyt vaaraan koneeseen ja loytyi pitkien selvittelyjen jalkeen jostain varaston nurkasta. Bunakenin saarelle vihdoin paastyani unohtuivat holmot taikauskot ja oli taas aika keskittya olennaiseen.

Bunaken on erikoisesti muotoutunut pikkusaari lyhyen venematkan paassa Manadon kaupungista, mutta tunnelmaltaan miljoona kilometria kaupungin vilskeesta. Erittain rento ja ystavallinen ilmapiiri. Joka puolella saarta on matalaa rantaa noin sata metria, jonka jalkeen neljankymmenen metrin pystysuora seinama suoraan syvyyksiin. Reunustaa koristavat varikkaat korallit ja niissa asustavat kalaparvet, jotka tekevat saaresta paikan josta loytyy sukelluspaikkoja oikeastaan joka nurkalta. Eipa saarelta sitten paljon muuta loydykaan, mutta tuskin kovin moni turisti muun kuin sukelluksen takia paikalle eksyykaan. Saari elaa sukelluksesta ja firmoja loytyy vieri vieresta, yksi Suomalaisomistuksessakin oleva jossa olisin mieluusti yopynyt, mutta hinnat olivat liiankin - no, Suomalaiset. Muissakin paikoissa hinnat olivat hieman ylakanttiin, tarvikkeet kun joudutaan tuomaan mantereelta, lisaksi monet tekevat sen hallavaliarahasta-lomareissunsa tanne ja sen nyt tietaa mihin se johtaa. Oluen hinta alkoi huitelemaan jo samoissa kuin kotona joten vierailuni jai melko lyhyeksi, viikko meni nopeasti. Onhan se nyt ikavaa katsella MM-kisoja ja juoda pelkkaa kahvia.. Ei voi kasittaa miten Espanja onnistui haviamaan Sveitsille, prkl. Syomispuoli on saarella kunnossa, yopymisen hintaan kun yleensa kuuluu aamiainen ja kaksi ateriaa. En olekaan nain hyvin syonyt seitsemaan kuukauteen ja tuntui, etta ruokaa kannettiin poytaan jatkuvasti.

Ruokailujen valit menivat aika pitkalti meressa polskiessa, uintia, snorklausta ja muutamia sukelluksiakin tuli tehtya. Uiminen oli pelkastaan aamupaivien aktiviteettia, puolen paivan aikaan kun tuli laskuvesi joka pisti rannan niin matalaksi, etta uimaan halutessaan olisi joutunut pomppimaan koralliriutan yli. Snorklausta laskuvesi ei suuremmin haitannut ja taas tuli vietettya tuntikaupalla aikaa isossa akvaariossa. Kalalajeja oli paljon ja monia varikkaita pikkukalojen parvia joita en Pulau Wehilla bongannut. Ilmeisesti Bunaken on kuuluisa juuri naista. Snorklausmaastot ovat Bunakenilla lopulta melko rajoittuneet, kapea alue jyrkanteen reunalla, mutta innokkaalle tutkittavaa riittaa saaren ymparilla varmasti paivakausiksi.

Hieman sama "ongelma" tuntuu vaivaavan sukellustakin ja monet paikat ovat toistensa kopioita, pystysuoran seinaman vieressa liikkumista. Ne paikat missa kavin olivat toki todella hienoja ja nakymat 20 metrista pinnalle pain mahtavia kirkkaissa vesissa. Ensimmaisen kerran nain taysikasvuisia haita sukelluksella joista yksi lipui niin pelottavan lahelta, etta meinasin paskoa markapukuuni. Erittain harvinaistahan se olisi jos ihmisen kimppuun kavisivat, mutta kuitenkin.. Sulavaa liiketta, tuntuivat liitavan eteenpain tekematta mitaan ja vain tarkkailevan ymparistoaan. Myos yksi todella isokokoinen kilpikonna tuli syvyyksissa vastaan, mutta unohdin kysya ikaa. Kalaparvet sita vastoin liikkuivat lahempana pintaa ja oikeastaan snorklailemalla naki enemman elamaa kuin yhdellakaan sukelluksista. Turistikausi alkaa Bunakenilla heinakuussa, saari tulee olemaan taynna sukeltajia ja silloin en valttamatta haluaisi taalla sukeltaa. Nyt, hiljaisempanakin aikana, muutama paikka oli taynna ryhmia ja homma muuttui melko huvittavaksi, kuin olisi porealtaassa kellunut ilmakuplien keskella ja valilla rapyloita nakyi enemman kuin merenelavia. Ko Tao 2. Kavin sukeltamassa pienen yrityksen kanssa joka toimi yhteistyossa majapaikan kanssa ja olivat oikein mukavia paikallisia tyyppeja joilla oli kymmenen vuoden kokemus naista vesista seka monta tarinaa kerrottavana. Mukavaa puuhaa sukellus Bunakenillakin oli, mutta upeiden Pulau Wehin kokemusten jalkeen ei tuntunut mitenkaan ainutlaatuiselta. Rapylat nurkkaan ja kohti uusia saaria..

Bunakenin aurinkoisten kelien jalkeen suunnistin Tomohonin pikkukaupunkiin, jossa oli tarkoitus kayda patikoimassa eraan tulivuoren paalle, mutta saiden herra oli paattanyt jotain aivan muuta. Vetta satoi kaksi paivaa putkeen ja paikka on lisaksi sen verran korkealla merenpinnasta, etta ilma oli todella kylma. Makasin sitten lahinna peiton alla huoneessa ja aika ei tuntunut kuluvan millaan, masentavaa. Koti-ikava hiipi ajatuksiin hitaasti, mutta varmasti. Juhannus lahestyy ja kohta olisi velipojan haatkin, onpa hauskaa olla toisella puolen maapalloa sadetta pitelemassa, onpa tosiaan. Suunnitelmissa oli menna seuraavaksi Togeanin saarille, mutta yhta hyvin voisin ottaa lennot kotiin, ei mitaan valia. Vasynytta touhua toisinaan tama matkailu ja missa hitossa se aurinko on?