Istanbulin kävelymaraton

Harmittaa. Kun aloin suunnittelemaan matkaani niin pidin Istanbulia vain jonkinlaisena välietappina ja varasin tänne aikaa ainoastaan kolme ja puoli päivää. Eihän tämä riitä mihinkään. Kaupunki on niin valtavan laaja, että paikkaan tutustumiseen saisi kulutettua kevyesti monta viikkoa. Tietysti kaikki turistikohteet voisi kiertää muutamassa päivässä, mutta itse olen tykästynyt lähinnä kaupungin ilmapiiriin.

Todella ystävällisiä ihmisiä ja jotenkin seesteinen meininki. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään ja yhteenkään vihamieliseen ihmiseen en ole vielä törmännyt toisin kuin esimerkiksi Frankfurtissa jossa turpiin meinasi tulla joka toisella kulmalla. Erikoinen suurkaupunki tämä Istanbul. Tänne pitää päästä joskus uudestaan.

Täällä on meneillään joku yleinen loma tai juhlapyhä. Eräs kauppias kertoili, että se kestäisi neljä päivää. Tämä on vaikuttanut käytännössä siten, että suuri osa pikkukojuista ja kaupoista on ollut kiinni ja olen toisinaan kävellyt täysin autioita pikkukujia sinne tänne. Tarkoitukseni oli käväistä ihmettelemässä muun muassa Grand Bazaaria ja etsimässä uusia housuja itselleni, mutta portit ovat pysyneet visusti kiinni koko viikonlopun. Olen sitten kuluttanut ison osan ajastani päämäärättömään haahuiluun ja rakkojen kehittämiseen kantapäissäni, mutta sekin on ollut varsin mukavaa ajanvietettä.

Perjantaina päädyin satama-alueelle josta lähdin laivalla kiertoajelulle. Tämä kierros kesti parisen tuntia ja kun lämpöä oli noin 20 astetta niin maisemia pystyi katselemaan laivan kanneltakin käsin. Todella hienon näköisiä asuinalueita harjujen päällä. Illalla päädyin turkistanilaiseen ravintolaan, kysyin sisäänheittäjältä mitä eroa tällä paikalla oli turkkilaiseen, mutta eihän siitä selvää tullut. Mainiota ruokaa joka tapauksessa. Ruoasta olen maksanut täällä siten, että isompien katujen varrella iso annos ja juoma on maksanut noin 10 euroa ja pienimmillä kujilla olen löytänyt saman setin 4 euron hintaan. Pieniä dönereitä ja sämpylävirityksiä pikkunälkään löytyy eurolla.

Julkinen liikenne täällä maksaa noin 70 senttiä/suunta (metro, ratikka, lautat, bussi) ja sen käyttäminen on helppoa. Lauantaina lähdin lautalla aasian puolelle kaupunkia kauaksi turistikohteista katselemaan meininkiä. Satamasta hyppäsin jonkinlaiseen yhteistaksiin ja jäin kyydistä pois kun alkoi vaikuttaa siltä että olin kaupunginosan ”keskustassa”. Yritin etsiä erästä turkkilaista kylpylää, mutta karttaani ei mitään paikkoja ole tarkkaan merkitty ja päädyin lopulta sairaalaan. Siivojamies näytti eleillä, että haluanko piikkiä vai mitä olen vailla. Poistuin nolona ulos ja koko kaupunginosasta jälleen euroopan puolella ja saavuin besiktasin kaupunginosaan(?) joka taas oli täysin eri maailma. Varakkaan näköisiä ihmisiä kadut täynnä ja täällä puolen sijaitsee myös isoimmat hotellit. Tältä puolen kaupunkia löysin myös sen turkkilaisen kylpylän joka oli todella paikallaan kaiken sen kävelyn ja säätämisen jälkeen. Sinänsä erikoinen kokemus kun olin ainoa asiakas sillä hetkellä ja ”selän pesijänä” toimi kovasti hymyilevä nuori mies. Hintaan kuului myös jonkinlainen hieronta ja selän rusauttelu. Rentouttava kokemus.

Varasin tämän Istanbulin hostellihuoneeni netin kautta ja esittelyssä luki että ”turkin parasta vieraanvaraisuutta sekä ilmainen nettiyhteys huoneessa”. Hostellia pitää pari nuorta kaveria joilla on hieman vielä tekemistä näiden lupausten eteen. Huoneeseen olen ihan tyytyväinen vaikka se sijaitsee parin korttelin päästä varsinaisesta hostellista ränsistyneessä talossa, jossa lämmitys ei toimi ja makuupussia on yöllä tarvittu. Yöt ovat olleet todella kylmiä. Luvattu nettiyhteys ei kuulemma toimi kun lasku on maksamatta ja kaiken kukkuraksi kaverit eivät edes tienneet että olin varannut huoneen heiltä. Mitäpä pienistä kun oli paikka missä nukkua.

Tässäpä Turkin kuulumiset, jatkan matkaani kohti Nairobia joka jännittää jo kovasti kaikkien luettujen kauhujuttujen jälkeen.