Ensimmäiset lennot ja iltakävelyllä Istanbulissa

Istanbul, Turkki

Seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen olen Istanbulissa. Jouduin vaihtamaan konetta Latviassa jossa oli muutaman tunnin odotus, mutta kaikki sujui kuitenkin yllättävän nopeasti ja harmittomasti, ei iskenyt tylsistyminen missään vaiheessa. Tampereelta Riikaan lentänyt potkurikone oli mallia hutera ja muutaman kerran kone tärisi sen verran pahasti että hieman alkoi jo jännittämään. Perille kuitenkin päästiin.

Istanbulin Ataturkin kentältä on metrolinja keskustaan joten päätin säästellä taksikuluista, kyselin hieman apua turisti-infosta, nappasin kartan mukaani ja lähdin maan alle. Metron jälkeen piti vaihtaa vielä raitiovaunuun jossa hukuin täysin kartalta kun luulin kaiken sujuvan kuin itsestään ja jäin ihmettelemään näyttävän näköistä kaupunkimaisemaa. Päädyin sitten kyselemään hädissäni paikallisilta ihmisiltä osaisivatko he neuvoa ja näyttelin kännykästä hostellini osoitetta. Varmasti olisivat osanneet, mutta kun eivät sattuneet kukaan osaamaan englantia niin tilanteesta muodostui jonkinlainen viittomakielen peruskurssi. Mukavan oloisia ihmisiä tuntuivat kuitenkin olevan ja monet naurut siinä pääsi kun emme ymmärtäneet toisiamme oikein mitenkään. Lopulta kuitenkin tajusin mikä oli homman nimi, hyppäsin oikealla asemalla pois ja hetken harhailtuani löysin hostellille joka sijaitsee selkeästi jonkinlaisella Istanbulin backpacker-alueella. Hostelleja, ravintoloita, matkan järjestäjiä, minimarketteja, sisäänheittäjiä. Kaikki löytyy muutaman korttelin alueelta Sultanahmetista.

Aurinko laski lähes samalla hetkellä kun olin heittänyt reput kahden neliön luksushuoneeni nurkkaan ja siinä hetken levähdettyäni lähdin tutkailemaan lähiympäristöä.

Moskeijat iltavalaistuksessa säväyttivät varsinkin siinä vaiheessa kun kauttimista pärähti iltarukoukset tai mitkä lie mantrat, mutta lujalla ne jokatapauksessa soivat. En ole aikaisemmin islamilaisessa maassa käynyt ja hieman tuli erikoinen fiilis siitä touhusta. Turisteja oli todella paljon liikentessä ja yllättäen suomen kieltä kuului lähes joka paikassa mihin menin. Ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä huutaman ”hei ootteko suomesta” vaan jatkoin hiljaista löntystelyäni ympäri kortteleita. Shoppailijan paratiisilta vaikuttaa tämä kaupunki, mutta valitettavasti itseäni ei se puoli kiinnosta vähänkään vertaa. Eiköhän täältä jotain muutakin löydy. Muutaman tunnin päästä lähdin takaisin hostellia kohti ja kävin testaamassa suosikkikebappiani paikallisessa. Täytyy sanoa että tampereen Galatan iskender hakkaa mennen tullen tämän virityksen. Turkkilainen olut sen sijaan maistui oikein mainiolle. Jatkan täydellisen kebapin etsintää huomenna.